lauantai 2. joulukuuta 2017

Pieniä sieviä


Kaivan makuuhuoneen koreista ulos kaiken. Mustia rusetteja, vaaleanpunaisia rusetteja, nahkaisia rusetteja, muovisia rusetteja, isoja ja pieniä rusetteja. Helminauha on sotkeutunut kahteen hopeiseen kaulakoruun, jotka ovat peräisin yläasteelta. Erottelen huolellisesti rytätyt kuitit kauniisti pakatuista saippuoista ja värikkäistä meikkisiveltimistä. Mielessä vellonut sotku puhdistuu samaa tahtia hyllyjen kanssa ja kun ylimääräinen roska on viimeinkin siivottu pois, yritän hetken asetella uutta meikkipussiani sängylle muutaman lempiesineeni kanssa. Manas syöksähtelee petivaatteissa kuin villiintynyt villapöllö, kaataa asetelman ainakin kahdesti ja riehaantuu peittomytyn takaa pilkistävistä silveltimistä. Joudun tarraharjaamaan ostokseni ennen kuin otos onnistuu. Nauran hetken kuvalle jossa kissa syöksyy peittokasan taakse niin että meikkipussin takaa paljastuu tärähtänyt takamus ja pörhöllään oleva häntä. Ulkona on nopeasti pimeää, taivas tummuu siniseksi kun lataan kuvan instagramiin ja jään makoilemaan sängylle kattoa katsellen. Alakerrassa on juhlat. Minulla uudet korvakorut ja vaaleanpunaisia hiuspinnejä. Pian pahin on ohi ja päivä pitenee.


perjantai 1. joulukuuta 2017

Kolminkertaisia paljastuksia

Rakastan listojen tekemistä, joten 3 x paljastus iski kuin nyrkki naamaan Not so damn mainstream -blogissa. Rustailin aikani kuluksi pieniä paljastuksia, ei ehkä niin dramaattisia, mutta mukavaa nippelitietoa siltä varalta että minusta tulee maailmalla tunnettu megakuuluisuus jonka verta toimittajat janoavat!
3 x paha tapa
1. ''Ensi vuonna sitten alan panostamaan kouluun'', on vähän liiankin tuttu lausahdus omilta huulilta. En ole koskaan ollut erityisen hyvä opiskelemaan ja vaikka tässä on jo kohta kaksi vuotta ammattikorkean kanssa harjoiteltu, krooninen lorvikatarri iskee tasaisin väliajoin. Torkun luennoilla silmät auki ja tehtävien palautus venähtää lähes poikkeuksetta viimeiseen iltaan.
2. Olen kamalan huono näkemään kavereita. Onko kotoa pakko poistua seurustelemaan enemmän kuin kerran kuussa? Viestittely on rennoin keino purkaa sosiaalisia tarpeita, kuittaan kahvikutsut yleensä hieman ahdistuneella ''heh noh katsotaan'' muminalla. Pidän kyllä hurjasti harvoista kavereistani, mutta näkemiset saattavat ihan hyvin venähtää parista viikosta kuukausiin. Joskus minulla oli hirveän paha tapa keksiä tekosyitä sille etten jaksakaan nähdä ketään, mutta nykyään osaan onneksi jo myöntää suoraan että aina ei vain huvita ja nään mieluummin itselleni tärkeitä ihmisiä silloin kun olen vireessä.
3. Psyykkaan itseäni huonoihin suorituksiin. En oikeastaan tajunnut tätä tapaa ennen kuin nostelin käsipainoja Petrin kanssa. Ulisin ja voivotin nuudelikäsiäni, enkä muka jaksanut nostaa neljän kilon käsipainoja (hehe.) Tajuntani räjähti kun Petri huijasi minut nostamaan painot muka auttamalla siinä ja irroittamalla äkkiä otteensa. Heti kun tajusin jaksavani sittenkin pidellä kahdeksaa kiloa ilmassa, eivät painot enää tuntuneetkaan yhtään raskailta ja saatoin jumpata niiden kanssa aivan normaalisti. Koko jutusta tulee mieleen jokin kliseinen lastenohjelman jakso, mutta sinä päivänä opin oikeasti miten iso vaikutus omalla sisäisellä puheella on suoritusten onnistumiseen.


3 x outo tapa
1. Tämä tapa on varmaankin tuttu jokaiselle lemmikinomistajalle, mutta puhelen ja laulelen kissoille aina kun jään kolmisin karvakansan kanssa. Erityisesti töppöjalkaista, nallekarhun näköistä Manasta on mukava tanssittaa ja pomputtaa peilin edessä kun ketään muuta ei ole paikalla.
2. En siedä hiljaisuutta. Melu seuraa mukanani minne menenkin, oli äänien lähteenä sitten kännykästä raikava kuuntelukirja, pauhaava radio tai yksikseen höpöttävä televisio. Laitan yleensä elokuvan pyörimään siksi aikaa kun nukun, tasainen meteli tuntuu jostakin syystä rauhoittavalta.
3. Ällötysvaroitus, nuolen sipseistä mausteet ennen kuin syön ne. Joudun aina pinnistelemään etten tee tätä seurassa, mutta aina kun syön herkkuja kotisohvalla, lapsuudessa opittu tapa nauttia perunalastut rehottaa valtoimenaan.
3 x parasta peilikuvassa
1. Kapea vyötärö, nöyrä kiitos geeneille ja pilatekselle
2. Omat valinnat, kuten vaaleanpunaiset hiukset ja septum. Toppatakkikeleillä (kun kaltaiseni vilukissa ei enää oikein voi ilmaista omaa vaatemakuaan) hiuksilla ja lävistyksillä on iso vaikutus itsetuntoon. Vietin tässä taannoin yhden talven luonnollisessa hiusvärissäni, enkä muista milloin olisin viimeksi tuntenut oloni yhtä surkeaksi ja epämukavaksi kuin tuolloin.
3. Arpi leuassa. Juoksin viisaana lapsena päin pöytää ja lopputulokseksi jäi valkoinen viiru huulten alapuolelle. Arpi on viilettänyt monessa mukana, joten sen näkeminen peilistä tuntuu aina jotenkin tutulta ja mukavalta.



3 x paras paikka, jossa käynyt
1. Lappi. Etenkin talvella, etenkin vaarin hirsimökissä. Painavat kinokset kuusten oksilla, jalkakäytävällä vastaan jolkotteleva poro ja ah niin kirkas tähtitaivas. Tarvitseeko tätä sen enempää selittääkään? Lapissa oli niin helppo päästä yli ala-asteen hiihtotraumoista ja vain nauttia talven taiasta.
2. Kööpenhamina. Hyviä hipsteriruokapaikkoja melkein jokaisen nurkan takana! Vaikka tuuli oli paiskoa minut nurin aina kun astuin ovesta ulos, oli murkina sen arvoista. En muista ikinä syöneeni yhdelläkään reissulla yhtä paljon kuin Tanskassa tuli ahmittua.
3. Valamon luostari. Uskonnollisuus ei pelaa laisinkaan osaa tässä paikanvalinnassa, Valamon luostari on ihana paikka lähinnä siihen liittyvien lapsuudenmuistojen takia. Kun olin pieni, minulla ja mummolla oli tapana mennä kesäisin Valamon kesäkursseille askartelemaan ja maalaamaan ikoneita. Tuohusten tuoksu, kultakoristeluja rönsyilevä kirkko ja kesäisellä pihamaalla pappien perässä jolkottava kissa ovat jääneet mieleen aivan yhtä rakkaina kuin uimareissut, etikkamunaseoksen haju ja lahjatavarakaupan sokeritimellit. Ps. Kuinka moni voi kehua hyppineensä arkkipiispan sohvalla?
3 x paikka, johon haluan
1. Wave-Gotik-Treffen festivaali Saksassa on ollut jo pitkään salainen haaveeni. Harmi vain etten oikeastaan tunne ketään jota kyseinen tapahtuma kiinnostaisi, yksin meneminen kuulostaa liian pelottavalta kaltaiselleni ujopiimälle. Ehkä jonakin päivänä.
2. Kreikka kummittelee mielessä melkein joka kerta kun sukat kastuu ja Suomen sää kaihertaa luissa ja ytimissä. Olisi mukavaa päästä rentoutumaan etelän lämpöön ja seikkailemaan Petrin kanssa uusiin maisemiin.
3. Mikä tahansa paikka jossa voisi patikoida päivän metsän siimeksessä, paistaa makkaraa nuotiolla ja ihastella kuohuvia koskia. Me likey.
3 x eniten ärsyttää
1. Oma heikko jaksaminen. Vetäisin aiheesta itkupotkuraivarit jos vain jaksaisin, hehe. Olin kesällä ferinjectin ja ruokavalion muutoksen jäljiltä niin energinen että nykyinen tahmea ja surkea olotila tuntuu ekstrakamalalta. Ehkä kaikista ärsyttävintä tällä hetkellä on se etten tiedä onko vika fyysinen vai psyykkinen. Nyt kun tulin ajatelleeksi niin pitäisi kyllä taas tsempata sen syömisen kanssa ja jättää taas liha- ja maitotuotteet sikseen.
2. Paskat kissanomistajat, eli toisin sanoen ihmiset jotka ottavat kissan ''kun halvalla saa'' eivätkä koskaan perehdy kissan tarpeisiin tai ole valmiita laittamaan rahaa edes perusjuttuihin kuten leikauttamiseen. Sitten viljellään netissä ikivanhoja kummallisia ohjeita kuten ''jos kissa pissaa väärään paikkaan, työnnä sen naama pissaan niin lopettaa vittuilun'' ja mesotaan siitä kuinka kissalla on oikeus kokea äitiys tai panna edes kerran ennen leikkuuta tunteakseen itsensä miehiseksi mieheksi. Mitä väliä sillä on että Suomessa hylätään/löydetään luonnon armoilta yli 20 000 kissaa vuodessa ja löytölöiden kissoista vain joka kymmenes haetaan kotiin, kissanpennut on vaan niin söpöjä ettei niitä voi jättää teetättämättä joka ikinen kesä. Voisin tehdä kissanatsin kiilto silmissä kilometripostauksen aiheesta ''ei niitä kissoja ennenkään lääkärissä käytetty, ne vaan kuoli terveinä vanhuuteen!'' Aaaargh!
3. Ällötykset jotka kiukuttelevat tasa-arvosta, menneiden aikojen mahtavuudesta ja siitä miten nykynaiset ovat pilalla. Yritän lohduttautua ajatuksella siitä että tällaiset lassukat ovat sukupuuttoon kuolemaisillaan oleva laji, joka päästelee epätoivoisena kiukkuisia aivopierujaan vielä kun voi. Haluaisin uskoa että enemmistö ihmisistä on ihan järkevää ja ystävällistä väkeä.


3 x parasta maailmassa
1. Tätä on varmaankin vaikea arvata.... KISSAT. Sileitä polkuanturoita, isoja ystävällisiä silmiä ja pehmeitä lämpimiä massuja. Miten pieni elegantti petoeläin voi olla samaan aikaan niin nallemaisen suloinen? 
2. Kesäiset rankkasateet. Etenkin sellaiset jotka alkavat aivan yllättäen. Rakastan pulleita lämpimiä pisaroita ja sitä miten ympäröivä maailma menee hetkeksi ihan sekaisin. Ihmiset nauravat, kiljahtelevat, kiroilevat ja syöksähtelevät ympäriinsä. Sade nostaa ilmaan paljon miellyttäviä tuoksuja kuten märän kiven, mullan ja lehtien aromit.
3. Perhe. Olen omasta mielestäni hillittömän onnekas kun olen saanut kasvaa rakastavassa ja kannustavassa ympäristössä, jossa mistä tahansa voi puhua, eivätkä ne gooteimmatkaan tyylikokeilut aiheuttaneet ilkeitä naljailuja.


3 x lempitavara
1. Ensimmäinen replikaattini oli kissan kallo ja se on ollut lempiesineeni siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa avasin punaisella vahalla sinetöidyn pahvirasian. Hurahdin kalloihin täysin ja odotan tälläkin hetkellä pientä lisäystä kokoelmaani.
2. Keittiön radio. Se on pieni, söpö ja tyylikäs. Uusi koti alkoi tuntua kodilta heti radion ostamisen jälkeen kun keittiön kaikuva hiljaisuus vaihtui pulppuavaan musiikkiin ja juontajien hekotteluun.
3. Koiran hammas on lojunut hyllyssäni jo ties kuinka kauan ja muistan nähneeni sen pyörimässä äidin korujen seassa jo lapsena. Kun olin pieni, perheellämme oli paljon lapinkoiria, joista joltakin tuo hammaskin on peräisin. Hammas muistuttaa mukavasti niistä ajoista kun olin vaahtosammuttimen kokoinen nakuileva kakara, joka kirmasi pitkin narisevaa puutaloa koirien keskellä.


3 x lempivaate
1. Pikkumusta mekko on vakioasusteeni, nyt ja ikuisesti. Niin mukava, niin monikäyttöinen ja tyylikäs. Annan tuhat pistettä ja papukaijamerkin kankaasta, joka ei vedä puoleensa kissankarvaa.
2. Vaaleanpunainen silmärusetti. Vihasin näitä joskus aivan hirveästi, mutta sitten jo menetinkin sydämeni mulkosilmille. Helppo ja nätti koriste joka lisää creepy cute -viboja muutoin kokomustaan, hillittyyn asukokonaisuuteen.
3. IronFistin kiiltävät pinkit kengät! En osaa edes selittää miksi nämä ovat niin ihanat, niissä on vain jotakin niin kornia että ne ovat hienot.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Suck it up

Joskus sitä täytyy muistuttaa itseään olevansa elossa. Nipistelin kämmeniäni kassajonossa, tunnustelin jokaista askeltani ja kuuntelin ulkona kuinka märkä lumi narskui kenkien alla matkalla kauppakeskukseen. Kun maailma tuntuu erityisen synkältä ja sateiselta, vaaleanpunaiset villapaidat ovat yllättävän tärkeitä. Sovitin useampaa ja tuijottelin itseäni tottumattomana näkemään ylläni muuta kuin mustaa. En uskaltanut ostaa mitään, mutta jäin haaveilemaan puserosta johon kiinnittäisin kauan hautomani silmäpatchin. Ja ehkä niittejä. Ja ehkä mustan selkälipun. Irvistin itsekseni. Sen jälkeen kun tajusin että jopa minun kaltaiseni poropeukalo voi pitää neulaa kädessään ja lyhentää ihan itse mekkojensa olkaimet, sormeni ovat syyhynneet tuunailemaan vähän sitä sun tätä. Jos joskus tulen ostamaan sen pahuksen neuleen, tulen luultavasti myös ahtaneeksi sen innostuksissani niin täyteen kaikenlaista koristusta ettei sitä kehtaa edes pitää.

Tämä syksy on ollut harvinaisen karu ja tyly, mutta toisaalta onkohan tässä elämässä ollut montakaan marrasta jolloin en olisi vajonnut silkkaan selviytymismoodiin. Välillä tuntuu siltä että kaikki elämän kurjuudet painottuvat aina alkutalveen. Tintin kuolema on vielä niin tuore murhe iholla etten oikein pysty kirjoittamaan siitä vaikka haluaisinkin omistaa sille pitkän ja rönsyilevän muistotekstin, joka päättyisi siihen kuinka olen onnellinen siitä että sain olla osa sen elämää ja kuinka vielä ilo taas jonakin päivänä voittaa. Kyllä se oikeasti vielä voittaakin, mutta ei ihan vielä.

Wake up, son of mine
Momma got something to tell you
Changes come
Life will have it's way
With your pride, son
Take it like a man

Hang on, son of mine
A storm is blowing up your horizon

Changes come
Keep your dignity
Take the high road
Take it like a man

Listen up, son of mine
Momma got something to tell you
All about growing pains
Life will pound away
Where the light don't shine, son
Take it like a man

Suck it up, son of mine
Thunder blowing up your horizon

Changes come (Changes come)
Keep your dignity (Keep your dignity)
Take the high road (Take the high road)
Take it like a man (Take it like a man)

Momma said like the rain (This, too, shall pass)
Like a kidney stone (This, too, shall pass)
It's just a broken heart, son
This pain will pass away

Puscifer - Momma Sed