keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Popottimet helvetistä

''Fuck you jalanmurhaajakengät!''

Lempikenkieni rikki meneminen tuntui vähän samalta kuin olisin kiivennyt pimeässä portaita ja astunut tyhjään. Sydän jätti lyönnin välistä ja aika pysähtyi. Epätoivoinen tieto iski tajuntaani kuin nyrkki naamaan - minulla ei ole enää korkokenkiä. Olen aina rakastanut shoppailua, mutta kenkien hankkimisessa olen surkea. Mikään ei miellytä silmää ja hirviömäiset pikkuvarpaani blokkaavat ne vähäisetkin sovitusyritykset. Tällä hetkellä minulla on vain muutamat kengät: likaiset maiharit, kesäsandaalit ja pierulenkkarit, joita ei kehtaa laittaa edes lyhyelle kauppareissulle. Yritin kyllä tuskissani korvata rakkaita Abbey Dawnejani Pleaserin solkisaappailla, mutta jo 20 minuutin kävely keskustaan oli poksauttaa jalkapöytäni jokaisen jänteen poikki. Se niistä sitten, Mielensäpahoittajan katsominen kenkäkinkkauksen päätteeksi sopi hyvin tunnelmaan.

Abbey Dawnejani kohtasi plattareiden mittapuulla hyvin tavallinen kohtalo: pohjien liimaus ratkesi kantapäiden kohdalta. Ei auttanut itku eikä markettien superliimat, kantapäät rapsahtavat auki jokaisella askeleella niin että rusahtaa. Toisaalta ei kyllä ole ihmekään että kengät heittivät veivinsä, niillä niittiroistoilla tuli tampattua yli vuoden ajan monissa eli bileissä, seikkailtua Helsingin kesäisissä öissä ja tallusteltua ylpeänä uuteen kouluun. Abbey Dawnit olivat minulle ne The Kengät, ne joita pidettiin jalassa silloinkin kuin jalkapohjat itkivät armoa tuntien shoppailun päätteeksi. Niissä kengissä tunsin itseni sieväksi, oli hiukset päin petolinnun peräsintä tai vielä eilisten juhlien meikit naamalla. Nyt ne kuitenkin ovat poissa. Minusta tuntuu etten koskaan löydä yhtä hyviä. On ihmeellistä miten paljon yhdet kapiset kengät vaikuttavat itsetuntoon.

Dramaattisen suruajan päätteeksi olen hiljakseen ryhdistäytynyt ja ryhtynyt tiirailemaan netistä uusia korkokenkiä - ja olo on tietenkin kuin petturilla. Demonialla olisi muutamia mukiinmenevän näköisiä yksilöitä, mutta niiden kestävyys on kuulemma luokkaa Kiinan rammat lapsityöläiset. Myös New Rockilta löytyy kuolattavaa, mutta hinta on suolainen ja korko kaikissa hieman liian korkean näköinen kun kipuraja kulkee siinä kymmenessä sentissä. Pleasereille näytän keskisormea, vaikka vika taisi ennemminkin olla omissa mutantoituneissa ankkajaloissani. Miksi kenkien löytämisen pitää aina olla näin tuskallinen prosessi?

R.I.P



10 kommenttia:

  1. Uusien HYVIEN kenkien löytäminen on kyllä tuskaista paskaa. Niiden pitää näyttää hyvältä, niiden pitää tuntua hyvälle jaloissa, ne ei saa olla liian kalliit ja kestävyys olisi enemmän kuin toivottua plussaa. Mulla on kans niin vammaset räpylät ettei hyvälle tuntuvia kenkiä löyvä sitten mistään. Mulla on eteisessä parit rikkinäiset Demoniat ja yhet Rockit, Demoniat ostin joskus ihan vitun suolasella hinnalla uutena jostain enkä vaan raski nakkoa niitä menemään. Rockit on ostettu käytettynä ja ovat vielä sen verran kasassa, että kyllä niillä läpyttää mutta uudet samanlaiset pitäis tilalle saada.. PLÄÄ.

    Pierulenkkarit, tirsk.

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mutanttijalkaklubiin, saat tilauslahjaksi lippiksen! Mäkin oon aina haaveillu pitäväni kesäisin balleriinoja, mutta pikkuvarpaat ottaa kiinni ja jalkapöytiä puristaa vaikka kantapäät lompsuu vapaana kuin isommissakin pellesaappaissa >:C Hngghhhh

      Poista
  2. yhyhyhyhyhhyy RIP ;_________;

    (:DDDD)

    VastaaPoista
  3. Hey, tuli nopsaan mieleen! Ootko käyttäny kenkiä suutarilla arvioinnissa (jos et siis jo heittänyt menemään)? Yleensä ne osaa tehä ihmeitä, meidän iskällä oli nahkabootsien (ikää kengillä on varmaan tällä hetkellä semmoset 20v) kanssa samaa ongelmaa niin suutari sai fiksattua kuntoon. Samallailla on käynyt suutarilla kun on hiukankaan jonkun näköstä repeämää jne. On rahansa arvoista korjata hyvät kengät, joista tykkää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten varmaan käyttäisinkin, mutta kengät eivät taida olla oikeaa nahkaakaan :C Noille tuskin voi muuta yrittää kuin ruuvata kengänpohjaa takaisin plattariin kiinni. Ollaan jollain hienolla liimalla yritetty saada pohjaa pysymään, mutta siitä repeää aina uusi kerros auki viuhumaan villiiin vapauteen

      Poista
    2. Aww :( Mut voithan sä koittaa, mitä se siellä suutarilla sanoo? Jos vaikka keksis jotakin fiksua, niiden kun ainakin pitäisi olla ammattilaisia. Jos se sanoo, että ostappa neiti uudet kengät niin tiiät ainakin että sun kengät on korjausavun ulottumattomissa. Voin sanoa, että harmittaa jos ei edes yritä! :)

      Poista
  4. Kannatan myös suutarille näyttämistä, yleensä niillä on keinot ja vempeleet. Monet rakkaat tekonahka ja muovisekoituskengät oon vienyt suutariin ja uutukaisina ovat tulleet takaisin. Tietty aina voi riippua suutarista, ehkä itsellä on ollut vaan tuuri mut ei siinä mitään menetäkään! :)

    VastaaPoista
  5. Täälläkin kannatetaan suutarilla pistäytymistä, ainakin omat 12cm korkoset peeptoe-korkkarit saatiin kuntoon, samoin Demonian platarit joissa molemmissa ongelmana oli pohjan irtoaminen, ja nimenomaan kantapäästä (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... ehkä tällaisen suositteluröykkiön päätteeksi tosiaan pitäisi käväistä suutarin pakeilla! Saa nyt kuitenkin nähdä voittaako pihiys vai kenkärakkaus, pelottaa jotenkin ihan vietävästi että maksan itseni kipeäksi korjauksesta joka ei sitten kestäkään ! :c Kiitos kuitenkin kaikille, ehkä minä tästä vielä saa persaukseni liikenteeseen

      Poista