perjantai 5. syyskuuta 2014

Salaisten matkustajien kerho


Luihulaiha kissavanhus vilkuilee pelästyneenä ympärilleen ennen kuin työntää päänsä lattialla repsottavan repun uumeniin. Sen häntä piiskaa vauhkona maata ja tamppaa nukkavierusta matosta pölyä ilmaan kuin paholaisen riivaamana. Hetken ajan harmaan pienpedon luisevat kyljet värisevät kiihkeän nuuhkutuksen tahdissa ja sitten - aivan yhtäkkiä - rentoutuvat. Eläin nostelee huolellisesti laihat raajansa repun uumeniin, pyörähtää hetkeksi sen kätköihin ja työntää sitten tyytyväisenä kuononsa raikkaaseen ilmaan. Täydellinen turvapaikka, kissavanhus näyttää aivan huppupäiseltä salamatkustajalta. Makoilin huvittuneena sohvalla katselemassa eläimen touhuja. Olin sille jopa hieman kateellinen, jos minä olisin yhtä pieni ja notkea, piiloutuisin minäkin lämpimiin kankaisiin telttoihin, joita ihmisiksikin kutsutut kaljuapinat tiputtelevat työpäivien päätteeksi milloin mihinkin sotkuisten asuntojensa nurkista. Hyvällä tuurilla sisällä on hieman lämmintä, kahisevaa paperia ja saumoissa tuoksuja ulkomaailmasta.

Facebookissa kiertävä nuoren tytön karmaiseva raiskauskertomus jotenkin sekoitti arkeni täydellisesti. Lukiessa raajoista lähti tunto. Voin pahoin ajatellessani että minäkin olen joskus kävellyt huolettomasti niitä samoja katuja, notkunut yksin yökerhoissa ja nauranut tuntemattomien seurassa. Muistinko koskaan vahtia juomaani tai esittää puhuvani kännykkään kun etsin huojuen taksitolppaa? Minua samaan aikaan sekä raivostuttaa että itkettää se että minun pitäisi miettiä tuollaisia asioita lähtiessäni ulos. En tekisi pahaa kellekään, mutta aina jossakin vaanii joku joka tahtoo pahaa minulle. En todennäköisesti voi koskaan lenkkeillä kirpeänä syysiltana pururadoilla hengitys höyryten tai etsiä pitkäksi venähtäneen kyläilyreissujen päätteeksi sitä nopeinta oikoreittiä kotiin tuntemattoman korttelin halki. Tulen aina olemaan riippuvainen jonkinasteisesta saattajasta ja ajatus on ärsyttävä. Muistan kyllä mitä yläasteella tyttöjen pukuhuoneessa kerrattiin. Pidä käsilaukussa aina pientä hiuslakkapulloa, jos puolustaudut järeämmin, sinua syytetään. Juokse karkuun, jos tappelet vastaan, sinua syytetään. Jos et pääse irti, huuda raiskauksen sijaan tulipaloa, tai sinua ei auta kukaan. 

Elin joskus omituista, välttelevää aikaa. En mielelläni poistunut kotoa ollenkaan, puhunut kenenkään kanssa puhelimessa tai edes katsonut kaupan kassaa silmiin. Viralliset puhelut olivat käytännössä mahdottomia ja huomasin ulkona liikkuessani etsiväni valppaana vaaraa jokaisen nurkan takaa. En mielelläni haluaisi palata takaisin pelokkaampaan elämänvaiheeseeni, mutta välillä tuntuu että uskoni ihmiskuntaan ottaa iskua satanolla. Juuri tällaisina päivinä ei voi oikein muuta kuin vetää syvään henkeä, juoda ison lasin maitoa ja kadehtia repussa turvassa istuvaa, hyvin tietäväisen näköistä eläintä.

2 kommenttia:

  1. Minä luin saman raiskausjutun facesta (uskon aika vahvasti, että sama tarina kyseessä). Kieltämättä se sai minutkin pois tolaltani ihan useaksi päiväksi, vieläkin kalvaa mieleni pohjukoissa. Minulla heräsi samoja ajatuksia siitä, miten huolettomasti olen omilla baarireissuillani käyttäytynyt. Vaikka eihän moisesta pitäisi edes joutua huolehtimaan! Kuitenkin tälläistä tapahtuu meidän hyvinvointivaltiossa, eikä ollut ensimmäinen kerta kun itse kuulen tuosta. Omasta lähipiiristänikin löytyy samanlaisien kokemuksien omaavia henkilöitä. Harmistusta lisää ennestään vielä se, miten monien mielestä feminismi on turhaa skitsoilua, eikä sellaista Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa "kaikki on hyvin" tarvita. (Kerran minua seksuaalisesti häirittiin bussipysäkillä kirkkaassa päivänvalossa, ja lompakkoni varastettiin. Poliisi oli sitä mieltä, että syyllisiä on turha yrittää ottaa kiinni, mutta minun naisena tulisi kuulemma paremmin miettiä, missä liikun yksin...)

    Se tyttö oli kyllä tosi rohkea, kun jakoi tarinaansa niin avoimesti. Tiedän itsekkin tästä edes päin vähän tarkemmin pitää silmällä juomiani, ja muutenkin olla varovaisempi. Onhan se surullista, mutta se auttaa minua pysymään turvassa edes vähän paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tytön rohkeudesta. Ärsyttämään tosin jäi se että koko tapahtumaketjun todenperäisyyttä on kuulemma kritisoitu ja naureskeltu netissä koska ''kuka muka oikeasti kirjoittaisi julkisesti jos jotakin noin noloa tapahtuisi'' Vihaksi pistää. Leikitään että kaikki on muka oikeasti hyvin ja toitotellaan kuinka tasa-arvoisia ollaan, mutta sitten kun oikea tilanne tulee niin mennään perse edellä keski-ajalle. Kaveria kourittiin ja läimittiin perseelle baarissa pitkin iltaa erään herrasmiehen toimesta ja kun valitti portsarille niin vastaus olikin luokkaa ''sinun pitäisi vain olla imarreltu, se oli kohteliaisuus''

      Poista