keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Elämä pakenee

Jäätyneet lehdet rapsahtelivat rikkoutuessaan ohuen lumikerroksen alla. Tyttöporukka palasi kikatellen takaisin pienen opiskelijakämpän lämpöön ja parvekkeilta putoilevat tupakat muistuttivat minusta lähinnä tähdenlentoja. Vesi oli hyytävän mustaa ja sai Joensuun öiset valot hohtamaan oransseina. Ehdin ennen kotiseuduilla vierailua unohtaa monta hassua asiaa: sen miten ihania vanhat lukiokaverini ovat ja miten hyvältä roskaruoka maistuukaan pakkasella. Hyvästely tuntui kaihoisalta, kuka tietää milloin tuttu porukka on taas kasassa tai onko sitä pian enää ollenkaan. Viiden tunnin matkustamisen päätteeksi tuntui helpottavalta kömpiä teekupin kanssa vanhaan sänkyyni kuuntelemaan patterin hurinaa ja odottelemaan hyvänyönviestiä Petriltä.

Värjäsin hiukseni jokin aika sitten tummanruskeiksi ja oikeastaan olen pienen identiteettikriiseilyn päätteeksi näihin ihan tyytyväinen. Ajattelin jopa kerätä rohkeuteni ja pyytää hovikuvaajaa ottamaan muutaman kliseisen räpsäisyn lehtikasoissa hyppimisessä, mutta sitten keksin jälleen uuden tekosyyn jäädä sisälle erakoitumaan. Valitin muutama postaus takaperin kuinka lempikenkäni menivät rikki ja nyt hoosiannaa sitten huutavatkin ainoat housuni! Haarojen ratkeamisen yksinään olisin kyllä kestänyt, mutta jatkuvaa nilkkoihin putoilua en. Olen jotenkin salakavalasti päässyt laihtumaan ja nykyään ainukaiset päivänvaloa kestävät kaksilahkeiseni sujahtavat jalkaan nappia avaamatta. Välillä on vaikea tajuta mihin se aika lipsahti ja miten minä oikein tähän pisteeseen taas päädyin. Kaikki vaatteeni ovat kulahtaneet hajoamispisteeseen, koulutyöt laahaavat jäljessä ja kämppä odottaa yhä sotkuisena siivoamistaan. Nukahdan heti koulun jälkeen, herään iltapalalle ja nukun taas seuraavaan aamuun. Piti pestä Manas, piti käydä kaupassa, piti aloittaa liikunta ja niin edelleen. Vähän on tullut surkuhupaisasti vannottua sen koskaan saavuttomattoman huomisen nimeen. Karkkilakkokin piti aloittaa, mutta tässä sitä hurjastellaan jo toista kuukautta jokapäiväherkkuja-linjalla. Aamuisin peilistä tuijottele säikähtänyttä huuhkajaa muistuttava olento, joten kai tässä on syysloman aikana yritettävä kääntää kelkka taas uuteen nousuun aloittamalla uusien housujen etsimisestä.
Happoradio - Monta miestä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti