keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Lävistyksiä lävistyksiä

Septum
Ensimmäinen (ja parhain!) lävistys löysi tiensä nokkaani eräällä salamyhkäisellä reissulla Helsinkiin. En ollut kertonut hurjista suunnitelmistani etukäteen kellekään muulle kuin serkulleni ja kihisin jännitystä tarpoessani kohti Kampin yläkertaa. Siellä se sitten tapahtui, siistin pienen lävistämön takahuoneessa päällystetyllä lääkärintuolilla. Sekä lävistäjä että harjoittelija tunnustelivat sieraimiani ennen pihtien pistävää otetta. Muistan hieman säikähtäneeni pihtejä, mutta vasta neulan lävitse meneminen sai kyynelkanavani avautumaan kahden vuolaan vesiputouksen lailla. Rutistin silmiäni tiukasti umpeen, korun laittaminen sattui ihan hemmetisti, etenkin kun lävistäjällä kesti tovin painaa verestä liukas pallo renkaaseen. Jäljelle jäi vain pieni kuumotus sieraimiin, tyhjä humina päähän ja aivan mahtava adrenaliinipiikki. Siitä rakkaus alkoi ja on jatkunut vielä tähänkin päivään saakka sukulaisten sonnittelusta ja kauhistelusta huolimatta!

Ehdottoman rakkauteni septumiin varmaankin parhaiten todistaa se, että olen ottanut kyseisen lävistyksen kahdesti. Ensimmäinen lävistys tehtiin melko taakse ja venyttäessäni sen kolmeen milliin, alkoi korun vierustalle kasvaa arpikudosta. Arpikudos painoi korun todella vinoon, joten päätin ottaa sen pois. Paranneltuani reikää muutaman viikon, kävin ottamassa septumin uudelleen Lahdessa. Toinen lävistyskokemus oli huomattavasti kivuttomampi, pihdit nipistivät enemmän kuin neula ja lävistäminen oli nopeasti ohitse. Melkein nauratti miten helposti se meni! Sain toisen septumini puolet halvemmalla kuin ensimmäisen, reissu verotti lompakosta vain 30e. Nykyinen sonninkilluttimeni on venytetty kaksimilliseksi.

Huulilävistys
Toisen lävistykseni, huulikorun, ottaminen tapahtui hetken mielijohteesta. Kaverini Ennsesteri meni ottamaan samaan aikaan reikää napaansa, joten tuntui luontevalta käydä napauttamassa rautaa omaankin nassuun. Kävin uudella lävistäjällä ja kaduin sitä heti - tiskillä ollut nainen vaikutti kireältä ja tiuski ajanvarausta tehdessä. Teki mieli juosta ovesta ulos, kuka nyt haluaisi pahantuulista ihmistä pitelemään neulaa? Istahdin kuitenkin sovittuna aikana penkkiin ja jännitys oli jälleen kerran hirveä. Halusin lävärin mahdollisimman lähelle huulta, joten paikka merkkailtiin huolellisesti ja tiirailtiin sopivaksi vielä peilin avulla. Pihdit eivät sattuneet eikä lävistäminenkään tolkuttomasti, mutta säikähdin neulan läpimenoa niin että säpsähdin. Huulen lävistäminen tuntui melko omituiselta, muttei ollut kipeä kovinkaan pitkään. Ainoastaan tapin takaosan jääminen kiinni hampaisiin parantumisvaiheessa kirpaisi muutamaan kipeään otteeseen. Huulikoru pysyi matkassani suunnilleen vuoden ennen kuin kyllästyin jatkuvaan kolahteluun päin hampaita ja siihen etten voinut nukkua naamallani. 

Rustopiikit
Kolmen rustokorun ottaminen kerralla ei ole hyvä idea - ei etenkään lievässä hiprakassa keittiön pöydällä. Kaverini on oikein vastuullinen ja hyvä neuloittaja, mutta vapisin ja vaapuin kivusta niin että keskimmäinen lävistys sujahti vinoon. Se ei autuasta uutuudenviehätystä haitannut, pidin pikkuhirviöistäni, vaikka ne tekivätkin aivan saatanallisen kipeää koko sen ajan kun korvassani viihtyivät. Rustopiikit eivät ehtineet tervettä päivää nähdä - ne olivat lähes aina turvoksissa hoitamisesta huolimatta, tulehtuivat vähän väliä ja muodostivat lopulta melko karmaisevat rustopatit. Ne näyttivät kuvissa hyvältä, mutta tekivät nukkumisesta niin epämiellyttävää, että yhteinen taival päättyi. Olin korujen poisotosta sekä helpottunut että surullinen. Minulla on vieläkin vasemman korvan rustossa kolme pientä, haaleaa kyhmyä.



Venytykset
Korvanlehtien venyttäminen tuli melko luonnollisena ratkaisuna herkistyttyäni normaalien korvisten roskametalleille. En voinut enää käyttää normaaleita Glitter-koruja ja halusin siitä huolimatta jotakin näyttävää, joten mikäs siinä. Venytin ensin oikean korvan kahdeksaan milliin, sitten vasemman. Prosessi sujui hitaasti ja rauhallisesti, eikä niitä kauhutarinoiden repeämisiä tapahtunut. Olen aina tykännyt melko pienistä venytyksistä - sellaisista joissa korvanlehden muoto ei juuri muutu. Näitä en todennäköisesti koskaan ota pois, sen verran kauniita, allergialla kiusaamattomia koruja venytyksille on tehty! Minulla kyllä on molemmissa korvissa toisetkin reiät, mutten jostakin syystä pysty pitämään niissä minkäänlaisia koruja ilman että ne menevät aroiksi ja tulehtuvat. 

4 kommenttia:

  1. Yyh, mulle on muodustunut kauhean pelottava salainen ihastus suhun ja blogiis ;___; Joku päivä uskallan pyytää sut kaljalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;_; Äää kiitos! Saa pyytää kaljalle (tai teelle hehe)

      Poista
  2. Mä oon ehkä vuoden haaveillu noista rustopiikeistä, mut ton luettuani alko kieltämättä hieman hirvittämään :D Etenki nukkumisen kannalta ku tykkään kyljelläni, ja just sillä korvalla mihin haluaisin noi ottaa!

    No mut, ehkä minä joskus :)

    VastaaPoista
  3. Rustokorut on kyllä ihan saatanasta. :D Hankin kyllä vielä joskus tommoset piikit! Kuha ny eka parantus toi industrial kunnolla.........

    Septum on ehkä kaikista lävistyksistä ihanin! ♥

    VastaaPoista