sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Nälkälapsia ja kissakiukkua


Katsokaa millaisen söpöläisen kaverini pelasti kissanhamstraajalta! Tätä pikkuista voisi hyvin erehtyä luulemaan vasta 10 viikkoiseksi naukunakiksi, mutta kyseessä on jo puolivuotias tyttönen, joka on vasta nyt alkanut saamaan hieman kokoakin. Sillä on vähän afrikkalaisten nälkälapsien tapaan ohuet, huterat jalat ja valtava pallomaha. Karmivaa ajatella mitä pelastuspentu on saanut kokea aina saastaisista oloista sairastumiseen, korvapunkkeihin ja suolistoloisiin. Raasun silmät rähmivät vielä pahasti ja muurautuvat välillä umpeen, mutta Ennsesterin kärsivällisellä hoidolla tiiraimet pysyvät jo auki ja pikkutyttö on alkanut kiinnostua varovaisesta leikkimisestä ja ihmisten kanssa seurustelusta. On jotenkin samaan aikaan surullista ja hellyyttävää nähdä kuinka kuoleman partaalla tapelleen pennun kunto alkaa kohota silmissä ja vaappuva askel taittua entistä sulavammin, vaikkei sille keittiön penkille vielä riitäkään voimia hypätä.

Olen kovasti yrittänyt hillitä itseäni paasaamasta täällä kissojen kaltoinkohtelusta ja välinpitämättömyydestä, mutta perhana, ihmiset ovat todella typeriä. Onhan se mukava jos naapurilta saa kissanpennun ilmaiseksi, mutta alhainen hinta yleensä antaa ihmisille virheellisen kuvan halvasta valinnasta. Kissan ottaminen on 18 vuoden diili ja eläimellä on oikeus elää elämänsä terveenä, turvassa ja saada eläinlääkärin hoitoa sitä tarvitessaan. Täälläkin vain lyhyen kävelymatkan päässä vilkkaasta keskustasta joku pitää kissojaan irti. Veikkaisinpa että tämä samainen nerouden huipentuma miettisi oven avaamista kahdesti, jos pentu olisi maksanut sen kolmen euron sijaan kolmesataa. En ihan oikeasti voi sietää sitä miten arvottomana eläimenä kissaa pidetään ja sitä miten sokeita ihmiset asialle ovat. Jos kissa jää auton alle, otetaan uusi ja lasketaan sekin sitten parhaimmassa tapauksessa leikkaamattomana hortoilemaan pitkin kyliä. Jos koira jää auton alle, otetaan opiksi ja ulkoilutetaan sen seuraajaa valvotusti. Jos joku tapattaisi vastasyntyneitä koiranpentuja yhtä tiuhaan tahtiin kuin kissanpentuja on tapana hävittää, joku kyllä älähtäisi ja äkkiä. Voin olla aivan kamala ihminen kun tämän sanon, mutta minun mielestäni eläinten pidollekin pitäisi olla olemassa jonkinlainen lupa, jota varten pitäisi päntätä haluamansa lajikkeen hoidon perusteet ja laskea paljonko eläimen ylläpito oikeasti vuodessa kustantaa. Aargh!

Kuvassa sisarusten kokoeroa

6 kommenttia:

  1. Mietin aika usein samaa... Meidän Dalek on myös tuollainen nuoruutensa ties missä roskiksissa elänyt reppana, joka on jäänyt ihan pikkuiseksi ja näyttää nyt 4-vuotiaanakin pentumaiselta. Kyseessä on ehkä maailman rakastavin, kiitollisin ja hurisevin kissa, ja en osaa edes kuvitella miten se on pärjännyt vuosia tuolla jossain, täysin vailla huolenpitoa :c

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. +10 pistettä kissan nimestä. Doctor Who ollut kenties vaikuttamassa siihen valintaan?

      Poista
    2. Voi rassukkaa D: Onneksi se pääsi sun luo asustelemaan, hyytää ihan ajatella minne parka olisi muuten päätynyt.

      Poista
  2. Täysin samat fiilikset kissojen kohtalosta ja niiden hoidosta. Itsellä ensimmäinen kissapoika tuotiin kangaskassissa vaikka oltiin kysytty etukäteen että tarviiko ottaa mukaan omaa kantokoppaa, raasu oli aliravittu ja korvapunkkien vallassa ja olisi lopetettu ellei kukaan huolinut - kamalinta oli kun sain kiertäenkaartaen kuulla että kyseisen maukunakin sisarukset oli jo lopetettu kuulemma kotikonstein... en edes halua tietää enempää. Onneksi myöhemmin meille tullut tyttökissa oli otettu jo ennen meille tuloa parempiin hoiviin mutta lopetusjonossa oli hänenkin kohtalonsa alunperin. Ihan jäätävää nähdä ja kuulla minkälaisissa oloissa kissoja pidetään ja varsinkin tuntuu että vanhemmalla väellä ei ole minkäänlaista käsitystä kissojen hoidosta, ihan kuin useimmilla olisi joku outo käsitys siitä että kissat vaan maagisesti huolehtivat itse itsestään kun ovat niin itsenäisiä. Ei riitä oma käsitys tähän hommaan. Itse tässä toivon että ukko antaisi myöden vielä yhdelle kissalle omaan talouteen kun kerran hyvin mahtuisi. :) Välillä tosin tekisi mieli pelastaa kaikki maailman kissat ja tulee surkea olo kun tajuaa ettei vaan voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilin joskus meneväni kesätöihin kissatalolle, mutta tulin siihen tulokseen ettei kuluisi päivääkään kun olisin jo täyttänyt kämppäni sen asukkailla : D

      Ja joo, tuntuu että etenkin vanhemmalla sukupolvella on kissanhoito hukassa, mutta melkein yhtälailla kyllä löytyy nuoriakin hakoteiltä. Etenkin opiskelijatyttöjen keskuudessa kissa tuntuu olevan helppo ja halpa seuralainen, josta hankkiudutaan sitten ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa eroon. Mulla on ollut parikin kaveria jotka on valittanu kuinka ''kissat haisee niin helvetin pahalta'' vaikka se laatikko on se joka siellä vessassa on kuukauden päivät siivoamattomana kärynnyt. Ihmisten tuntuu olevan vaikea käsittää että jos itsekin jättäisi vessan vetämättä kuukauden ajan niin kyllä saattaisi vähän haiskahtaa.

      Poista
  3. Kappas... Onkin jäänyt tällainen kokonaan huomaamatta :DD Mutta onneksi Tiuhdin roikale painaa nykyään jo 1646g!! eli koko on melkein tuplaantunut noista kuvista! ;)) Tosin vertailuna saman ikäinen Viuhti-sisko on jo kunnioitettavat 2281g...

    VastaaPoista