perjantai 28. marraskuuta 2014

Marras

En kuollutkaan vaikka hetken siltä tuntuikin. Sain palautettua opinnäytetyöksi tekemäni lastenkirjan vapisevin käsin ja riekaleisin hermoin. Katselin eräänä aamuna sinisenä hämärtävää taivasta ja tajusin pitäväni alkutalven ankeasta painosta jäsenissäni. Ulkona on hyinen sää, joka tiivistää aika ajoin nenäkoruuni hytiseviä vesipisaroita. Kaupungilla tuulipuvut kahisevat ja kauppakeskusten lattiat rapautuvat ihmisten vaeltaessa hypistelemään joulukoristeita. Rakennusten ulkopinnat rapistuvat hiljalleen ja kiireinen villatakkinainen unohtaa täyden kahvimukinsa penkille juostakseen bussin kiinni. Minä löysin maailman ihanimmat korvaläpät (jotka toimivat myös kuulokkeina!) ja kävin pitkästä aikaa kampaajalla.

Vietän tänä vuonna ensimmäisen jouluni poissa lapsuudenkodista. Ajatus on toisaalta hieman kaihoisa, toisaalta kutkuttava. Meillä on aina ollut hyvinkin rutinoitunut, perinteinen joulu aina kuusenkoristeluista joulusaunaan ja lyhyeen rukoushetkeen jouluaterian äärellä. Nyt kun olisi tilaisuus keksiä aivan omat joulurutiinit, pursuilenkin niitä kaikkein perinteisimpiä ajatuksia: haluan paljon joulupalloja, kuunnella sen joka vuosi tylsistyttävän joulurauhan julistuksen ja leipoa joulutorttuja. Haluan piparintuoksuisia rasvoja, kynttilöitä ja omat kinkkusiivut molemmille kissoille. En ole koskaan ollut mikään megalomaaninen joulufani, mutta tuntuu miellyttävältä löytää tekemistä muuten niin harmaan oloiseen arkeen, vaikka sitten sitä lahjapakettien äheltämistä ja ruokalistan suunnittelua.

4 kommenttia:

  1. Ooh vau mikä väri sun hiuksissa :O Hiusmallikin sopii mainiosti.

    Joulu muualla, kuin ''kotikotona'' kuulostaa omaan korvaan aika pelottavalta ajatukselta, varmaan sekin päivä vielä joskus koittaa kohdalleni. Oon ite niin laiska tunnelmanluoja, lapsuudenkodissa kaikki joulufiiliksen tuovat elementit on valmiina, ehkä kuusen joutuu koristelemaan jos sitäkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiitos : D Värin tosin pitäisi olla tummanvihreä, mutta jostakin syystä se leiskahtaa turkoosiksi aina ulkotiloissa kuvatessa!

      Munkin on jotenkin vaikea kuvitella viettäväni joulua erossa porukoista, mutta alkusäikähdyksen jälkeen huomasin olevani melko innoissanikin. Saas nähdä tuleeko sitä tunnelmaa itsekään luotua kovasta uhoamisesta huolimatta :3

      Poista
  2. Ite oon huomannut, että nyt kun asuu vähän kauempana kotikotoa (vaikkei välimatkaa olekaan edes sataa kilsaa), niin tekee mieli tehdä joulu omaan kotiin, kuusineen ja jouluruokineen, ja rauhoittua jouluun ihan keskenämme avomiehen ja kissojen kanssa. Oon toki aiemminkin kyllä mielelläni tehnyt joulutortut ja piparit, ja edes jotain koristetta laittanut, mutta muutaman viime vuoden aikana fiilikset on vielä jotenkin muuttanut muotoaan, ja sanoinkin jo etukäteen äidilleni, ettei mennä siellä käymään joulunpyhinä ollenkaan, sen sijaan kutsuin ne meille syömään jonakin päivänä. Nyt kun on vielä itsellä intoa tehdä joulusapuskat :)

    VastaaPoista
  3. Nyt kun meiän perhe on "eronnut", äiti asuu tampereen lähellä ja iskä lähellä kouvolaa.. Kaikki joulut eron jälkeen ollaan vietetty äitillä ja nyt kun mä viimein oon löytäny ehkä jotain pysyvää (uusi parisuhde), voi tää olla eka joulu "perheettömänä", aka ei enää äitin seurassa syödä kinkkua ja koristella taloa. Tuntuu tosi hassulta. Siskokaan ei vissiin äitille jouluna mene ja mua jopa kaduttaa asia, ihan kun pettäis äidin. Vaikka äiti ite sano et olkaa ny ihmeessä Jannen kanssa yhdessä jouluna, niin silti.
    Kyllä siellä tulee joulupyhinä tietenkin käytyä, mutta silti.

    VastaaPoista