lauantai 17. tammikuuta 2015

Maito kaatuu ja sielu lainehtii


Minä näen unia joka yö. Yleensä ne ovat täysin järjettömiä, eläväisiä ja erittäin epämääräisiä. Herätessä naurattaa kuinka unessa tuntuikaan niin loogiselta käyttää siirappia polttoaineena ja ottaa tampuriinia soittava karhu liftarina kyytiin. Nyt on kulunut jo useampi yö ilman minkäänlaista unta. Pelkkää ammottavaa, mustaa tyhjyyttä ja levotonta, epämääräistä surinaa. Vähän kuin päänsisäinen televisio olisi häiriötilassa ja lumisateen keskeltä pilkahtelisi vain satunnaisia keskusteluja ja kuvia. Aamut tuntuvat paljon vaikeammilta herätä ellen ole nähnyt minkäänlaisia unia, joten epäilen yöllisten elokuvien puuttumisen liittyvän jotenkin unen laatuun. (Ainakin Manaksen öiset rallit ja hellyydenkipeät kohtaukset ovat useampana yönä päässeet tökkimään hermoon)

Olen kärvistellyt muutaman kuukauden ajan hirveän maailmantuskan kourissa, jokainen lukemani uutinen ryömii suoraan ihon alle ja jää kalvamaan pitkiksi ajoiksi. Jonkinlainen psyykkinen suodatin on varmaankin päässyt hajoamaan kun tuntuu ettei ole minkäänlaista vastustuskykyä kaikille niille eläinrääkkäys- ja murhauutisille, nettikeskustelujen naisia halveksuville kommenteille tai edes täyttä fiktiota oleville katastrofielokuville. Muutama viikko sitten jouduin jopa työntämään sormet korviini kun televisiossa riitelevän pariskunnan äänet tuntuivat niin ylitsepääsemättömän raastavilta. Aivot sykkivät kuin tulehtuneina ja kaiken taustalla kytee epätoivoinen olo ja viha hirviömäisiä ihmisiä kohtaan. Pienetkin jutut kirvoittavat katkeria kyyneliä aina maidon kaatumisesta lempivanukkaan loppumiseen, pääni varmaan tipahtaisi oikopäätä harteilta jos jotakin oikeasti kamalaa tapahtuisi.

Naureskelen joskus synkkänä omille mielialasekoiluilleni, olisi varmaan parempi ripustaa epäkunnossa-kyltti kaulaan, kuljeskella ihmisten ilmoilla korvatulpat tiukasti tärykalvoissa asti ja silmälaput silmillä etten vahingossakaan sattuisi näkemään tai kuulemaan yhtäkään muka niin kammottavan järkyttävää uutista. Hoitotoimenpiteenä olen ajatellut lopettaa iltalehden lukemisen ja bannata muutaman typerän keskustelufoorumin kokonaan, näiden selailu kun on nyt herkkiskaudella päättynyt vain ja ainoastaan yökötykseen ja itkuiseen oloon. Joskus mietin että olenko tämän telluksen ainoa lasipää, joka ei pysty ottamaan maailmaa vastaan sellaisena kuin se on - kaikkine ihanuuksineen ja kauheuksineen.

4 kommenttia:

  1. Kuulostipa liiankin tutulta. Mä istun tällä hetkellä kotonakin Peltorit korvilla, kun en kestä edes naapureiden ääniä enää saati koko maailmaa joka tuolla jyllää. Melkein toivoo eutanasiaa koko maailmalle.
    Jaksamisia ja unien palaamisia!

    VastaaPoista
  2. Täällä myös yksi samanlainen. ;(

    VastaaPoista
  3. Itse olen aina tosi herkkä uutisille ja siksi en niitä katsokkaan! Mua ahdistaa edes ajatus että jossain on raiskattu tyttö tai monia tuhansia ihmisiä on kuollut jossain. Sana raiskaus saa jo mut niin ahdistumaan toisen julmuudesta ja rupeen miettimään asiaa liikaa. En vaan pysty saamaan asiaa mielestä että jotain on satutettu pahemman kerran.. Voi kun vaan vois muuttaa maailman hyväksi. Ahdistaa kun tietää että asioita tapahtuu ja niitä on tyhmää murehtia, mutta silti se kaivaa mielessä kun ei ymmärrä miksi joku pystyy olemaan ilkeä toiselle.. Oon aina muutenki niin herkkä että suljen korvani kaikelta uutisilta jne. ja sen huomaa kun en tiedä mistään mitään ikinä :D mulle se on kuitenki parempi vaihtoehto valitettavasti!

    VastaaPoista