lauantai 24. tammikuuta 2015

Sitten kun

Mikään ei ole hetkeen tuntunut niin nautinnolliselta kuin tieto siitä, että vaatekaapissani lepää kaksi sievästi taiteltua, puhdasta mekkoa. Ei kissankarvaa, ei nukkaa kaulaliinasta tai pölyä gallerian takahuoneesta. Uutuuden saattaa vielä haistaa pehmeästä kankaasta, siellä ne vain nukkuvat ja odottelevat käyttöään aivan kuten uudet kenkänikin. Olen aina ollut sellainen ''sitten kun'' -ihminen. Puen korkokengät sitten kun hiukseni ovat kauniit. Laitan uudet vaatteet sitten kun olen laihduttanut x määrän kiloja. Puen kaulakoruni sitten kun osaan meikata kunnolla. Sitten kun. En koskaan. Mitä enemmän hoen sitten kunia, sitä vähemmän se vaikuttaa edes suomenkieleltä. Olen päättänyt että minun sitten kunini alkaa torstaina, sillä silloin tapahtuu kaksikin tulevaisuutta ilahduttavaa asiaa: koulun jatkokoulutus-info & kauan haudottu kampaajakäynti. Take me back soi taustalla kun vannoin itsekseni että sitten kunittelu loppuu sitten kun selviän torstaihin. Nauratti, mutta samalla olo tuntui päättäväiseltä. ''Life isn't about finding yourself. Life is about creating yourself'', joku viisas on joskus sanonut ja iskostanut samalla päähäni hyvän ohjenuoran elämälle. En voi vain jäädä odottelemaan että löydän itseni, minun on itse tehtävä itsestäni sellainen ihminen kuin haluan olla.


2 kommenttia:

  1. You look gorgeous! Ja sun hiukset on tosi mageet. Mäkin oon sellanen "sitten kun" -ihminen, mut se pitäis oikeesti saada loppumaan ja alkaa vaan tehdä niitä juttuja hetinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kaikkein vaikeinta on se, että on oikeasti päättäny jo tuhat kertaa alkaa elämään niin kuin pitäisi, mutta silti elää niin kuin aina ennenkin D: On jotenkin vaikeaa kääntää yhtäkkiä kelkka ja tehdä ajatuksista tekoja.

      Poista