perjantai 27. helmikuuta 2015

Kevättä kerjäten


''Kevät tulee'', huomasin ajattelevani nähdessäni kaupungilla jo neljännen kerjäläisen samana päivänä. Tuntui hieman syylliseltä pitää rahaa anelevia ihmisiä yhtä varmoina vuodenajanvaihtajina kuin lisääntynyttä linnunlaulua ja leutoa suvituulta. Taivas vihmoi hyistä loskaa miltein vaakatasossa ja ruokaostokset olivat räjäyttää uuden kangaskassini. Puuvillapussin kyljessä komeili mitä suloisin lepakko, suu auki ja mustat killisilmät selällään. ''Ei enää ikinä muovipusseja'', se näytti raakkuvan, joten ostin sen vinguttaen visani viimeisiä. Minä väistelin kiireisten ihmisten sateenvarjoja miettien että ehkä pitäisi sittenkin käydä ihmisten ilmoilla hieman useammin. Tuntuu että mitä kauemmin pysyttelen sisällä, sitä enemmän änkytän ja kadotan sanoja kesken lauseen. Jossain aivojeni ja suuni välisellä matkalla sanamuodot vaihtuvat virheellisiksi, kirjaimet vaihtelevat paikkojaan ja omenat muuttuvat päärynöiksi. Näytän teekutsutilanteissa varmaankin melko surkuhupaisalta tapaukselta, yritän innoissani selittää asioita, mutta päädyn vain ähkimään, ilmehtimään ja heiluttelemaan käsiäni miimikon elkein. Siksi alun perin aloitinkin videopostauksien tekemisen, opetellakseni puhumaan. Olen sitten valmistumiseni onnistunut haukkaamaan hampaani tiukasti takaisin sosiaaliseen elämään, lauantaina kävin Ennsesterin valtakunnassa ja tiistaina vaatehypistelykierroksella Elinan kanssa. Sain höpistä niin paljon kuin sielu sieti ja kielenkannat antoivat periksi, kiitos siis siitä naisista ihanimmat. Odottelen seuraavan kuun viidettätoista päivää paisuva jännitys sisuksissani, kuvataidekasvatuksen ennakkotehtävät julkistetaan silloin. Haluamaani kouluun on kuulemma todella vaikea päästä, joten aloitan hakemisen jo nyt, vaikka kaavailinkin tekeväni töitä opiskelurahojen eteen tämän vuoden. Ties vaikka mieleni muuttuukin, enkä tahdokaan olla kuvataiteen opettaja. Yritän pitää jäitä hatussa ja mielen nöyränä. Sinne on todella vaikea päästä, ei pidä innostua liikaa.

Ps. Oman naaman kuvaaminen on tuntunut taas jotenkin aivan ylivoimaiselta, vaatekaappini on täyttynyt pikkumustasta ja mekkoja vihannut teini-minäni olisi ymmällään jos nyt näkisi pursuilevan vaatevarastoni

4 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu. Olet lahjakas kirjoittaja, saat hyvän tunnelman siihen. Sama anonyymi kuin aikaisemmin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aina rohkaisee ja lämmittää mieltä tällaiset kommentit

      Poista
  2. Haluan ton kangaskassin!!! ;__; <3<3 [koska neljä ei ole tarpeeksi]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SE ON IHANA ;_; Siellä oli muistaakseni muitakin tosi herkkuja kasseja, emmin pitkään että otanko sellaisen jossa on samalla tyylillä hahmoteltu pulloja riviin vai tämän!

      Poista