torstai 12. maaliskuuta 2015

Kolme litraa onnea


Pieneen ihmiseen mahtuu yllättävän paljon popcornia. Kolme litraa upposi kuin kaivoon käperryttyäni punaiseen penkkiin kahden seuralaiseni keskelle. Alussa näytti siltä että minä ja toverini saisimme yksityisnäytöksen Late Lampaaseen, mutta viimeisten mainosten paikkeilla sali alkoi täyttyä pikkuihmisten iloisesta kiherryksestä. Olen aina pitänyt lasten näytöksistä. Estottomat kikatukset, ihmettelevät kommentit ja kauhistuneet huokaukset kuuluvat olennaisena osana kokemukseen. Teatterissa tunnelma oli niin viaton ja naurua hersyvä, että se pitkään ja hartaasti piinannut maailmantuskakin hellitti hetkeksi. Late Lammas oli aivan hervottoman hauska, pelkään käkättäneeni kovempaa kuin yksikään salin taaperoista. Tuntui kivalta taantua hetkeksi lapsen tasolle, innostua pepsimukin koosta ja uusien animaatioiden mainoksista. Hassua ajatella että joskus minäkin elin aikaa jolloin suurin huolenaihe oli ehtiä lukemaan vasta ilmestynyt Aku Ankka ennen muita sisaruksia.

1 kommentti: