lauantai 28. maaliskuuta 2015

Suloisia muistoja

''Viiru ja Kauhu rehtorin kansliaan,'' kaikui raivokas huuto pitkin suurta ja pikselistä Tylypahkaa. Minä ja kaverini rämpytimme hiiriämme naamat naurusta väärällään saadaksemme habbohahmomme turvaan huoneeseen ilmestyneeltä vahtimestarilta. Ruudulla olevassa maailmassa kaikki näytti tylsän laatikkomaiselta, mutta kirjoittamassamme tekstissä taikasauvat pamahtelivat ja ruudinhaju täytti kolkot portaikot kun ilkitöissä olevan kaksikon juoksuaskeleet loittonivat salakäytävien kätköihin. Sain ensikosketukseni roolipelaamiseen nimenomaan sen paljon parjatun Habbo hotellin kautta — olin yhdeksänvuotias, eikä paluuta entiseen ollut.

Sain jo Tylypahkassa kuulla useaan otteeseen etten ollut oikea pelaaja, koska en pelannut Enelyassa: sen ajan pahapeppuisimmassa pelipaikassa, jossa hahmopisteet laskettiin tarkasti ja suljetut portit estivät ketä tahansa astumasta eliittiin. Kun sitten lopultakin pelasin Enelyassa, samaiset tyypit totesivat etten vieläkään ollut oikea pelaaja, koska en pelannut wowia. Koko touhu tuntui turhalta, eikä ketään kiinnostanut selitykseni siitä että kirjoituspelin ja pelipelin kilpailuttaminen oli kuin olisi yrittänyt vertailla kirjaa ja elokuvaa. Minä nautin nimenomaan siitä että sain kuvailla kirjoittamalla ympäristöni ja liikkeeni, mitkä oikean pelin pohjalle rakennettu rope olisi pitkälti karsinut pois.

Pian Enelyan jälkeen kuvioihin ilmaantui pelaamisen suhteen hieman vapaamuotoisempi Sumukylä, jossa rehellisesti sanottuna vietin niin paljon aikaa, että nukkumaanmenokin tuntui toissijaiselta. Pikselimaailmassa käytiin enää vain esittäytymässä muille hahmoille, joiden kanssa peliä sitten jatkettiin messengerin puolella pelkästä tekstistä koostuvien vuorojen muodossa. Oli isoja kaveriporukoita, pitkälle rakennettuja tarinoita, hahmojen välisiä draamoja ja tulenkatkuisia sukulaisuussuhteita. Loppujen lopuksi meidän luovuutta puhkuva pelaajajoukkomme onnistui punomaan niin laajan ja monimuotoisen pelimaailman historioineen päivineen, että vielä toisinaankin haaveilen kirjoittavani siitä kirjan. Sääli vain että aika ja parisuhdedraamat hiljalleen ajoivat kaverukset erilleen ja yhteiset pelit saivat jäädä sikseen. Vain nettikaverien piirtämät fanikuvat ja sadat tietokoneen kätköihin kertyneet tekstitiedostot muistuttavat vanhoista ajoista.

Harrastan kirjoitusroolipelausta enää harvoin, sillä jokainen foorumi jolle olen liittynyt, on hiljalleen kupsahtanut tai ollut muuten vain ilmapiiriltään sulkeutunut kuppikuntien takia. Keskiaikaan sijoittuvat fantasiapelit ovat menettäneet hohtonsa ja raaka realismi viehättää. Olo on vähän kuin kodittomalla, mikä olisi sen surullisempaa kuin pelaaja ilman pelipaikkaa? Vaikka unelmoinkin tällä hetkellä pitkistä, vakavista ja vuolaista tekstinpätkistä, jaksaa Habbo hotellin ajatteleminen hymyilyttää. Joskus kaipaan sitä yhdeksänvuotiaan riemua kun paras kaveri tupsahtaa pikselisestä ovesta sisään ja ilmoittaa tähtimerkkien välissä virnistävänsä leveästi.

* vinkkaa silmää lukijoille *
* onnaa *

13 kommenttia:

  1. Ihana! *virnuilee nostalgisena* (tähtien välissä tekemisen ilmoittaminen on jäänyt mulle päälle lapsuusajoista ja teen sitä nykyäänkin netissä, vaikka välillä mietin miten nykynuoret pyörittelevät silmiään mun kalkkis-nettikäyttäytymiselle...)

    Itse en ikinä pelannut mitään Harry Potter-foorumiropeja, mutta ropetin Demi.fi:n Johnny Depp-ketjuissa. x) Lämpimiä muistoja... Siihen aikaan kyllä oli ärsyttävä mentaliteetti siitä mikä on "oikeaa" tai "aitoa fanitusta". Muistan että piti aina hirveästi todistella itseään ja helposti leimautui "feikiksi"(mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Onneksi nykyään ainakin se sukupolvi on vähän kasvanut ja oppinut suvaitsevaisuutta :')

    VastaaPoista
  2. Ahh ihania muistoja! Vaikken Habbo- tai Potterlapsi ollutkaan niin tuli kyllä monenlaisessa foorumiropessa pyörittyä! :D Sääli, että nykyään kukaan ei näitä tunnu enää harrastavan ollenkaan ja suurimmatkin foorumit taisi kuolla jo monia vuosia sitten...
    Onneksi kaverin kanssa sentään on vielä intoa, olkoonkin vain skypessä, mutta siinä onkin oma tunnelmansa kun voi niin nopeasti ja "reaaliajassa" kirjoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin jotenkin hirvittää se miten vähän aktiivisia ropefoorumeja tuntuu olevan! Joskus tulee mietittyä että minne ne kaikki ropettajat on kadonnu, pelaileeko ne keskenään skypessä vai ovatko siirtyneet aivan uusiin harrastuksiin

      Poista
  3. Ihana tää habbohotel-juttu! :D <3 Mä joskus halusin habbo-ropeihin mukaan, mut en oikein koskaan päässyt niihin kunnolla sisään. Ois kiva nähdä lisääkin näitä juttuja :3

    VastaaPoista
  4. Habbo ja Harry Potter! <3 Niiden kanssa mäkin kasvoin, vaikka en ihan noin paljoa roolipelannutkaan. Haaveilin aina larppauksesta, mutten ole vieläkään kokeillut. :(

    VastaaPoista
  5. Miksen mie ikinä ole kuullut ulinaa wowittamisesta Enessä, vaikka siellä olinkin sen koko elinajan. :'D Vaikka Habboa aina parjataankin noloksi ja luuseriksi, sen sisällä eli kyllä sellainen roolipelikulttuuri, ettei paremmasta väliä. Enelya oli rakas paikka ja sieltä mulla on ihan samanlaiset kokemukset kuin sulla, monimutkaisine juonikuvioineen ja ihmissuhdedraamoineen päivineen niin pelin sisällä kuin ulkonakin. Vielä nykyäänkin mun kaksi rakkainta ystävää on Enestä ja avopuolisoni on koko roskan perustaja, hups.

    Lyra, larppaamaan kannattaa vieläkin lähteä! Mäkin aloitin vasta muutama vuosi sitten, eikä ole hetkeäkään kaduttanut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko sen wowiulinan olleen kauhean yleistä kuin vain sillä kaksikolla joka minut sinne houkutteli : D Loppujen lopuksi oma elämänkaari Enessä jäi lyhyehköksi kun satuin sinne melko hiljaisella kaudella. Ja apua habbo oli kyllä kaikessa "noloudessaan" ihan sairaan ihana, kaipaan vieläkin sitä fiilistä kun ropehuoneet oli täynnä porukkaa ja sai tuoda uuden hahmon koeajolle ;_; Munkin pitkäaikaisimmat kaverit oli habbosta, sääli etten oo enää tekemisissä kenenkään kanssa, byyh

      Poista
  6. Aijai, kyllä on Sumusta jäänyt varsin lämpimät fiilikset. Ne olivat varsin hyviä aikoja ne. Kaipa meillä kaikilla tuli kasvaminen ja elämä vastaan tavalla tai toisella. Koulut, seurustelusuhteet, mitä kaikkea muuta vastaavaa.
    Saman olen myös huomannut koskien foorumiropeja, että kuppikunnat tuntuvat niitä pitävän pystyssä tai sitten ne vain katoavat ja kuolevat pois syystä tai toisesta.
    Mitä taas tulee itseeni, niin osa Sumukylässä käyttämistäni hahmoista oli aivan liian tärkeitä unohdettavaksi tai lakaistavaksi pois muistista, joten ne tulevat nyt olemaan muodossa tai toisessa mukana tämmöisessä hieman isommassa kirjallisuusprojektissa :D
    Pelaajista, joihin Habbo aikoina törmäsin, olen silloin tällöin taasen yhteydessä teikäläiseen naamakirjan välityksellä sekä Steamin kautta Appaan. Ei sitä paljon tule puhuttua mutta on se silti mukava kuulla vanhoista tutuista aina välillä.

    VastaaPoista
  7. EIH, SUMUKYLÄ! <3 Siellä sitä otti ne varsinaiset ensiaskeleet roolipelien maailmaan, sillä joskus nakerona olin niin noob etten Enelyaan päässyt, ja sittenkun pääsin niin koko homma oli mulle aivan liian totista, ei paljoa siellä jaksanut ropetella. :'D Tylypahkakin oli kyllä hieno paikka, mutta Sumukylästä muistan varmaan vieläkin näin vuosien jälkeen tavaroiden paikat muutamia hahmoja. Voi nostalgia. Vanha habbo takas!

    VastaaPoista
  8. Oi Habbo, oman aikansa suosituin ja parhain sivusto! Nostalgiaa parhaimmillaan!

    VastaaPoista
  9. Heippa! Katsoin vanhaa blogiasi ja odotan myös videopostauksia tänne uudelle puolelle! Oletko muuten sinkku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus olisi ryhtyä päivittelemään videoita myös tämän blogin puolelle, jahka saan ennakkotehtävät ensin pois alta : D Olen onnellisesti varattu

      Poista
  10. Eikä, en mie kestä :D Tp, Enelya, Sumukylä, Jeditemppeli, kaikki ne lapsuuden muistot. <3 Ihana kirjoitus. Mukava blogi. Paljon peukkuja, *onnaa*

    VastaaPoista