sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Huono ystävä


Joskus tuntuu siltä että mitä enemmän laihdun, sitä lihavemmaksi tunnen itseni. En minä oikeasti ole niin paksu kuin tunnen, mutta aina kerta toisensa jälkeen se samainen ajatus onnistuu yllättämään minut kulman takaa. Onneksi olen kasvanut ihmisenä niin paljon teiniajoistani että osaan työntää moiset ajatukset kevyesti syrjään ja pohtia omaa käyttäytymistäni sivustakatsojan roolista. ''Hyvät naiset ja herrat, jos katsotte oikealle, näätte kuinka hytisevä maitovalas vaeltaa parhaillaan kohti jääkaappia. Varokaa ettette jää selluliitin alle'', huomaan pääni sisäisen selostajan luennoivan monotonisen matalalla äänellään ja minua alkaa hieman naurattaa tilanteen hullunkurisuus. Kävin aamulla vaa'alla ja hyvältä näytti. Päälläni on lempimekkoni ja tunnen itseni tänään ihan sieväksi. Sieltä se negatiivinen ajatus kuitenkin tärähti, vähän kuin tahaton pieru keskellä hiljaista kirjastoa.

Minä rakastan ihmisiä. Rakastan niin luisevia kuin pyöreitäkin persoonia, erilaisia neniä ja hassuja hymyjä. Pidän pisamista ja hykertävästä naurusta, kipristelevistä varpaista ja siitä kuinka silmät joko siristyvät tai pyöristyvät innostuksen merkiksi. Kukaan ei ole vain yksi piirre, vaan monien pienten tekijöiden summa. Välillä on vaikea käsittää miksi minä sitten tuomitsen itseni töykeiden sanojen säestyksellä kun kaikki muut näyttävät silmääni täydellisiltä sellaisenaan. Jaksan aina hokea että kaikkia kohtaan pitää jaksaa olla kunnioittava ja kiltti, mutta silti rikon itse omia sääntöjäni olemalla ilkeä itselleni. Jos kohtelisin ystäviäni yhtä karmeasti kuin itseäni, ei lähipiirini jäisi notkumaan ainoatakaan kaveria. Joskus vain pitää muistaa olla itselleenkin se hyvä ja armollinen ystävä, vaikka käsi silloin tällöin seikkailisikin siellä sipsipussin uumenissa.

9 kommenttia:

  1. Ihana! Vielä monella olisi samaisen aiheen kanssa työskentelyä myös sen osalta, että ei arvostelisi muitakin jatkuvasti. Surku tulee, kun jatkuvasti ympärillä ihmiset arvostelee muita ihan normina. :'c

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppas muuta D: miksei ihmiset vain voi antaa sekä itsensä että muiden olla rauhassa? Huomasin muuten taannoin kiukkuisena teininä että kun lakkasin kritisoimasta ja nälvimästä päässäni muiden ihmisten ulkonäköä, voin itsekin paremmin. Negatiivisuus tarttuu ja hirmu herkästi sitä huomaa yhtäkkiä etsivänsä arvosteltavaa vähän kaikkialta.

      Poista
  2. Nyt kyllä siteeraan muuan Tumblr-postausta:

    "tell yourself you’re hot. tell yourself you’re amazing. tell yourself you’re untouchably, radiantly attractive. do it every day, even if it feels like you’re lying to yourself. insist to the mirror that you’re the cutest thing its ever reflected. if you do it enough eventually it wont feel like lying anymore, it’ll be automatic, and you’ll recognize yourself as the incredible babe you really are."

    Toimii! Kokeile ihmeessä, olet ihana ja ansaitset parempaa! ♥

    VastaaPoista
  3. ihana postaus ja ihana mekko! mistä se on :)

    VastaaPoista
  4. Preach ����

    VastaaPoista
  5. Samanlaisia tuntemuksia täälläkin ajoittain, pitää muistaa olla itselleen kiva ja antaa olla välillä :) Tietysti inhottavaa on tuntemattomien kommentit, joiden takia useimmiten alan miettiä itseäni ja vikoja, jos kaikki vaan sais olla sellaisia kun ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan aina sinulle tuntemattomasti kauniisti, mutta ihailenkin sinua salaa jo pitemmän aikaa..

      Poista