keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Ihanan kamala elämä

Yhtäkkiä koko maailma muuttui ruskeaksi. Vetäytynyt lumi paljasti altaan likaiset ojanpenkereet kuraisine muovipusseineen ja haalistuneine kaljatölkkeineen. Kauppareissuilla on helppo leikkiä maailmanlopun jälkeistä elämää: vain tuuli ujeltaa autioilla kaduilla kuljettaen mukanaan syksyn tappamia lehtiä ja satunnaisia hiekkamyrskyjä. Silmiä kirvelee, mutta kaupasta ostetut banaanit ovat sen arvoisia.

Sisällä kämpässä vallitsee trooppinen ilmasto, kaikki on punaoranssia, minä viihdyn topissa ja kasaan levottomana hedelmäsalaatteja. Elämä on ihanan kamalaa ja epätietoisuus ennakkotehtävien onnistumisesta on raastava. Tuntuu kuin pää olisi täynnä sähköä, aika kulkee turhankin nopeasti, mutta päivät silti hitaasti. Pikkusisko ja äiti kävivät vierailulla, kävin Elinan luona katsomassa PMMP:n vikan keikan tietokoneelta, suoritin työnhakukurssin loppuun, sain tilaamani kallon postista, käytin kissaa hammaslääkärillä, kävin itse kampaajalla ja Petri opetti minut tekemään aivan mahtavia pippuripihvejä. Siinä hujahtikin jo melkein koko kuukausi, vaikka minusta se tuntuu yhdeltä ainoalta viikolta. Kohta varmaankin havahdun viisikymppisenä tietokoneelta ja ihmettelen mitä hittoa oikein tapahtui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti