keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ei papukaijat juo teetä


Tajusin mitä tapahtui oikeastaan vasta kun hiukset alkoivat hiljalleen putoilla jalkojeni juureen. Ne leijailivat maahan kuin pienet vihreät höyhenet ja toivat mieleeni lähinnä sulkasadosta kärsivän papukaijan. Kävin lauantaina kampaajalla ja päätin antaa otsatukalle mahdollisuuden — enkä voisi olla lopputulokseen yhtään sen tyytyväisempi. Olin jäädä auton alle jäätyäni ihailemaan peilikuvaani näyteikkunan heijastuksesta. Maanantai toi mukanaan sadepilvien vuoraaman taivaan, hennon tihkusateen ja Ennsesterin loputtomat teekokoelmat muffinsseineen päivineen. En ole koskaan saanut yhtä hienoa syntymäpäivälahjaa kuin sen mokoman käsityöhirmun tekemää kynttiläasetelmaa, josta löysin viimeinkin sopivan leposijan rakkaalle kissankallolleni. Nyt tämä kodiksikin kutsuttu datausluola on taas piirun verran kodikkaamman tuntuinen, vaikka työtä tässä vielä onkin. Rintakehässä möyryää se tuttu, paisuva riemu. Ulkona paistaa aurinko. Pian on kesä. Minä selvisin talven yli.



6 kommenttia:

  1. se on aina yhtä helpottavaa huomata, että jälleen yksi talvi on selätetty.

    VastaaPoista
  2. Ihanat hiukset! tää antaa mulle uskallusta ehkä jossain vaiheessa käydä kampaajalla lyhentämässä kuolevia latvojani.

    VastaaPoista
  3. Onpa kiva otsis! Ja upea toi kissankallo, mistä noita saa?? Sopis vaikka veistoksiin ♡

    VastaaPoista
  4. Hii kiitos kaikille ♥ Laura, tilasin kissankallon Skulleryltä tämän linkin takaa: https://www.etsy.com/shop/skullery?ref=l2-shopheader-name

    VastaaPoista