tiistai 23. kesäkuuta 2015

Muutoksia


Kahden vuoden opiskelu taisi valua hukkaan, sillä en vieläkään osaa valita yhteensopivia fontteja saati suunnitella blogille toimivaa ulkoasua. Vietin koko iltapäivän tuijotellen näytön hypnoottista hehkua. Ei valittamista: pehmeä tyynykasa, blogger ja tumblr palvelivat raukeaa olotilaani oikein mallikkaasti. Voisin jopa salaa todeta olevani hieman tyytyväinenkin siihen miten hienosti nykyään hallitsen laiskottelemisen jalon taidon. En stressannut pyykistä, tiskaamisesta tai leivänmuruista. Osasin kerrankin jättää hysteerisen imuroinnin sikseen ja vain oikaista kolottavat koipeni kohti kattoa. Lähestyvä lauantai kutkuttelee vatsanpohjassa. Aamulla pitäisi viedä kissat hoitolaan, lähteä Petrin kanssa kahdeksi viikoksi mökkeilemään Lieksaan ja kiertää sieltä Kolin kautta sukuloimaan Juukaan. En ole koskaan ennen mökkeillyt, toivottavasti ulkohuussissa ei asu käärmeitä.

Villieläin olohuoneessani


Joskus on vaikea muistaa että siinä taljalla kehräävässä pumpulipallossa asuu lihaa syövä villipeto kulmahampaineen ja taistelukynsineen. Sain siitä hyvän muistutuksen ostettuani kissoille ensimmäistä kertaa broilerinsydäntä purkkiruuan sijaan: Manas alkoi murista matalasti korvat luimussa, kuljetteli uhkaavaa ääntä pitäen saalistaan pitkin asuntoa ja palasi vielä lihapalan viimeisteltyään latkimaan veripisarat lautaselta. Siitä lähtien olen yrittänyt ostaa kissoille raakaa lihaa aina kun vain on mahdollista, kasvattajankin nirsoilijaksi varoittelema birmatyttö ei nimittäin ole koskaan viettänyt niin mielellään aikaa ruokakupilla. Rankkojen kiimojen pudottama paino kohosi jälleen kolmeen kiloon ja olenpa huomannut lukuisia muitakin hyviä syitä panostaa kissakansan ruokavalioon:


    Karvakansa on aktiivisempaa ja pirteämmän oloista
    Ulosteen haju ja määrä on huomattavasti vähentynyt
    Turkit ovat paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmin
    Vanhemman kissaherran vatsa ei mene enää kuralle
    ... eikä samainen vanhus enää noudata syöoksennasyölisää-taktiikkaa
    Kissat eivät nirsoile ja jätä ruokaa lautaselle kuten purkkiruuan kanssa
    Liha ei olekaan niin kallista kuin luulin (500g maksaa Mustissa & Mirrissä vajaat 3e)

Ehkä eniten yllätyksenä tuli kissanruuan hinta. Kuvittelin jotenkin aina että raaka liha olisi aivan hillittömän kallista ostaa, enkä siksi vaivautunut pihinä laiskurina ottamaan asiasta tarpeeksi selvää. Edes vähän laadukkaampi kuivamuonakaan (kuten esimerkiksi vaikkapa Applaws) ei loppujen lopuksi iske lompakkoon atomipommin lailla, sillä pussi kestää suhteellisen pitkään kiitos vähemmälläkin määrällä täyttävien nappuloiden. Jo ruokapussin avattua tietää että kyseessä on oikeasti ruokaa, tuoksu on nimittäin todella lihaisa ja herauttaa veden kielelle näin kaksijalkaisellekin. Jos olisin kissa niin en minäkään enää näitä sapuskoja syötyäni palaisi latzin pöperöihin!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vaitonaiset


Syreenien tuoksu leijui ilmassa kuin paksu, pehmeä parfyymi. Vaikka ilma olikin kuin linnunmaitoa, tunsin itseni väsyneeksi astuessani matkalaukkuineni puutaloon, jossa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Omenapuut kukkivat ja lihavat huonehämähäkit kipittelivät laiskasti pitkin vierashuoneeksi taiotun ullakkokerroksen kattoparruja. Siivosimme äidin kanssa koko yläkerran ja roskaa kertyi rehellisesti sanoen ainakin neljä mahtavaa jätesäkillistä. Siinä missä ennen lojui pölyisiä muovipusseja täynnä kulahtaneita vaatteita ja ikeakassillisia vanhoja kirjoja, komeilee nyt kolmimetrinen, siististi järjestelty kirjahylly. Sen takana on salainen piilopaikka vieraille: pehmoinen sänky, kissatarroilla koristeltu radio ja pöllökuosinen lukulamppu. Pitää ryhtyä käymään vanhemmilla useammin, ihan vain että voin käpertyä kirjahyllyn taakse kuuntelemaan CD:lle luettuja dekkareita Maria Kallion seikkailuista.


Olo on ollut viime aikoina jotenkin haalistunut ja hiljainen, ei ole oikein tehnyt mieli pitää yhteyttä kehenkään saati kirjoitella tuntoja blogin puolelle. Tuntui hyvältä hiljentyä ja vetäytyä maaseudulle, pestä meikit kasvoilta ja vain sormeilla vanhoja lapsuuden leluja ja kirjoja. Tavallaan toivoisin saavani jonkinlaisen sähköiskun ja herääväni mietteliäästä horroksestani takaisin elämään. Ulkona on kaunista, minulla on uusi sievä nenäkoru ja tilillä hieman ylimääräistä rahaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni haluaisin ihan aikuisten oikeasti ostaa silmälasit, ehkä olen tulossa hulluksi? Sovitin jo kaupassa eräitä hassunhauskoja yksilöitä jotka sopisivat hyvin nenäkoruuni (tai sitten voisin olla fiksu ja säästää rahaa sille pahuksen plastiikkakirurgille, olen päättänyt päästä jonakin kauniina päivänä eräästä raivostuttavasta luomesta eroon!)