maanantai 13. heinäkuuta 2015

Terveisiä susirajalta

Mietin pitkään ja hartaasti mitä kertoisin kahden viikon reissustamme. Kertoisinko savuntuoksuisista vaatteista, hyytävän mustasta järvivedestä vaiko siitä, miten linnut aloittavat laulunsa aina samaan aikaan aamuyöstä yhtäkkiä alkavana konserttina? Kaikki mikä tuntui silloin niin hienolta ja mahtavalta, kuulostaakin ääneen sanottuna laimealta ja arkiselta. Suoraan lähteestä juotu vesi ja veneennokassa nukkuminen. Savustettu kala ja sateelta tuoksuva lankkupolku metsän halki. Ainoa asia jota reissussamme kadun on se etten hoksannut ottaa kuulokkeita mukaan musiikin kuuntelua varten, Gyllenhamarin Bed On Fire soi armottomasti päässä iilimadon sitkeydellä.

Parasta reissussa oli unelias kotiinpaluu ja Manaksen hurja tervetulohuuto kun kömmin hoitolan ovesta hakemaan kissoja. Kotona on vaikea kävellä kun nelijalkaiset kiehnäävät jatkuvasti jaloissa kuin peläten minun ja Petrin lähtevän yhtäkkiä uudelleen. Olen jotenkin vieläkin niin hämilläni kotiinpaluusta ja juoksevasta vedestä että kirjoittaminenkin tuntuu töksähtelevältä ja arkipuuhailu kömpelöltä. Hassua ajatella että kesä on jo näin pitkällä, enhän minä ole ehtinyt vielä kertaakaan edes pukea shortseja jalkaan!

1 kommentti:

  1. Moi moi!

    Sadly I don't speak Finnish (except kiitos and moi moi) but the pictures are fine.
    I am a new subscriber ;-).

    See you soon!

    VastaaPoista