sunnuntai 30. elokuuta 2015

Ei sittenkään pimeään

Yksi tupakoimattomuuden ehdottoman huonoista puolista on se, ettei elämässä ole kovinkaan montaa tilaisuutta opetella käyttämään sytkäriä. Jouduin luopumaan alkusyksyn ensimmäisistä kynttilöistä rämpytettyäni sormenpääni naarmuille. Harmitti. En käsitä miten yksikään tupakoitsija saa liekkejä aikaan vain muutaman sormen vaivattomalla liikkeellä. Tein banaanisuklaasmoothien — se sentään vielä onnistui.

Odotan pimeitä vuodenaikoja hieman pelonsekaisin tuntein. Masennuksesta kärsiessä talvi tuntui vähintäänkin kuolemantuomiolta ja hupenevan päivänvalon mukana hiipui myös motivaationi nousta sängystä. Kirkasvalokuulokkeista, masennuslääkkeistä ja yököttävän imelistä vitamiineista muodostui talven kemiallinen kaava lumisateiden, pehmeiden villasukkien ja lyhtyjen sijaan. Tänä vuonna ajattelin keskittyä härskisti syksyn ja talven romantisointiin, ostaa aivan liian monta kaulahuivia ja käyttää hyväkseni jokaisen tilaisuuden vetää kaakaoöverit. Töihinkin pääseminen kuulostaa lottovoitolta. Mietin pitkään kirjoittaisinko blogiin postauksen masennuksesta ja sen vaiheista, mutten ole varma haluanko sittenkään kertoa niin surullisen tavallista tarinaa juuri kun olen räpiköinyt sen otteesta irti. Pysyköön haudassaan mokoma.

4 kommenttia:

  1. Mutta toisaalta masennuksesta avautuminen voi sitten taas keventää omaa taakkaa :) ps. ihana koru septumissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Kerrankin tuli löydettyä laadukas rengas, tuntuu että kaikista clickereistä lähtee hilseilemään väri pinnasta : D

      (Pohdiskelen vielä masennuspostausta, mutta toistaiseksi tuntuu siltä että haluaisin keskittyä vain ajattelemaan elämän iloisia asioita vanhojen kaivelun sijaan)

      Poista
  2. Nuo hiukset on kyllä aivan ihanat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :3 Sääli etteivät pysy vaaleanpunaisina kuin muutaman pesun ajan, pakko laittaa tasaisin väliajoin kirkas pinkki päähän kun pastellisävyt ei tartu!

      Poista