tiistai 4. elokuuta 2015

Onnesta estyneet

Muistio itselleni: korkeisiin paikkoihin meneminen ei paranna korkeanpaikankammoa. Värisin maailmanpyörässä kuin haavanlehti, hyvä kun en kirkunut. Pikkusisko osti palkinnoksi hattaraa, joten selviydyin sittenkin hengissä Linnanmäen pelottavimmaksi laitteeksi tituleeraamastani hirviöstä. En ole koskaan ollut erityinen laitehirmu, mutta tunnelma huvipuistoissa on aina yhtä huumaava — popcornin tuoksu, etäiset riemunkiljahdukset ja karusellin hieman epävireinen musiikki ovat kuin karkkia elämää janoaville aisteilleni. Hurjakuru kasteli meidät litimäriksi ja kieppuva lohikäärme sai pahoinvoinnin jatkumaan koko taksimatkan yöpaikalle. Kipristelimme koko illallisen ajan särkeviä varpaitamme pöydän alla, mutta oli se sen arvoista. Elää hetken ajan taas kuin lapsi.

Huomasin eräänä päivänä pidätteleväni itseäni olemasta onnellinen. Tiedän kyllä mitkä asiat piristävät minua, mutta jostakin kumman syystä en vain ole tehnyt niitä. Kuunnellut musiikkia kaiuttimista, kellahtanut lattialle leikkimään kissojen kanssa tai katsonut antaumuksella hömppäelokuvaa ilman kännykän tai tietokoneen samanaikaista räpläämistä. En edes muista milloin olisin viimeksi koskenut kirjaan, piirtänyt tai ostanut tuoretta ananasta kypsymään pöydälle. Myönnän olevani pahemman sortin ruuturiippuvainen, kännykkä on jatkuvasti näköpiirissäni, vaikken saa sen selaamisesta minkäänlaista nautintoa. Toistelen vain robottimaisesti samoja kaavoja: avaan näytön, tarkistan sään, selaan bloggeria ja tumblr:ia, suljen näytön. Iltaisin tuntuu melkein turhalta käydä läppärillä, sillä viiden levottoman minuutin välein tarkistetut suosikkisivustot eivät ole ehtineet suoltaa minkäänlaista tuoretta sisältöä. Havahduin käytökseni päättömyyteen kun tajusin nukkumaan mennessäni tarkistaneeni päivän sään neljästi peräkkäin ''ihan muuten vain.'' Eilen aloitin pilateksen uudelleen ja tänään jätin kännykän tarkoituksella toiseen huoneeseen. Huomenna ostan sipsejä ilman katumusta ja olen ehkä taas kerran aavistuksen verran onnellisempi ihminen.

3 kommenttia:

  1. hitto, täysin samat fiilikset täällä! nyt täytyy skarpata

    VastaaPoista
  2. Se on tosi pelottavaa välillä huomata toistavansa tuollaisia kännykkärituaaleja. Mäkin teen sitä. :( Ihania lintsikuvia ja -tunnelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu että vaikka kuinka opettelisi niistä pois, kännykkä vain ilmestyy takaisin käteen! Ahdistusta ei kyllä lievitä yhtään iltalehden viimeaikainen uutinen siitä miten 20min älypuhelimen käyttö päivässä lisää aivosyövän riskiä, jaiks!

      Poista