tiistai 29. syyskuuta 2015

Ikipalellus


Siniset sormet, polvet ja sielu. Ulkona oli ensimmäistä kertaa niin kylmää että kroonisesti palelevat varpaani eivät pitäneet kaksia päällekkäisiä sukkia hätävarjelun liioitteluna. Toiset kai vain on luotu vapisemaan, ravaan levottomina öinä lämmittämässä kauratyynyä mikrossa ja lasken peiton alla sekunteja siihen milloin tyyny on taas liian viileä kylmänhikiselle iholleni. Iholle, joka ei ole koskaan kunnossa. Laitan yhä silloin tällöin protopiciä kaulaani, mutta päänahalle en kaiketi voi tehdä muuta kuin levittää nizoralia ja pitää nutturaa niin kireällä että kutina hellittää. Olen salaa hieman toiveikaskin, on ollut hieman puhetta että pääsisin tänä talvena aurinkoon parantelemaan hipiääni, mutta sekään ei ole vielä täysin varmaa. Pidän silti sormeni ja varpaani niin tiukasti ristissä että nivelet napsuu.

Pahvivaltiaat vauhdissa

4 kommenttia: