keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kolme

Maiharini halkesivat Kolin kiemuraisilla patikkapoluilla ja hento krapula huuhtoutui viemäriin kylpysuolan mukana. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeassa hemmottelukylpylässä. Ajatus teen juonnista lämmitetyillä kivitasoilla kylpytakkiin kääriytyneenä kummittelee vieläkin mielessä etenkin niinä aamuina kun pitäisi hiipiä aamuhämärään Petrin vielä jäädessä nukkumaan. Kolme päivää mainostoimistoa takana, enkä vieläkään ole traumatisoitunut. Olo on päinvastoin jopa hieman itsevarmempi kuin uskoin, olin koulussa melko surkea, mutta silti InDesign tuntuu tulevan selkärangasta. Olen tehnyt jo noin 80 mainoslappusta liukuhihnalta ja huomenna alan väkertämään kalenteria. On aivan uskomatonta miten paljon energiaa pelkkien aivojen käyttäminen tuntuu vievän, parin nuivan aterian sijaan joudunkin lappamaan ruokaa kiljuviin kitusiini noin kolmen tunnin välein, jottei pääni puuroudu ylikeitetyksi spagetiksi. Kotiin rämpimisen jälkeen ei jaksa edes jumpata ja liikunnattomuus yhdistettynä painonnousuun hieman ahdistaa, vaikka tiedän ettei minulla mitään hätää olekaan. Tämä viikko on ollut legendaarinen jo pelkästään sen takia että ensimmäistä kertaa tuhanteen vuoteen olen ollut kunnioitusta herättävät kolme päivää ilman herkkuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti