torstai 18. helmikuuta 2016

Vauhdilla

Kissoja eivät kiireet tunnu koskettavan. Pylly-vanhus on vallannut kiipeilypuun yläpedin rauhalliseksi tähyilypaikakseen ja muhkeaan talviturkkiinsa hukkuva Manas tuhisee hiljaa lattialle jätetyssä pahvilaatikossa. Olohuoneeseen tulvii valoa ja pihalta kuuluu pitkästä aikaa lintujen viserrystä. Kevät on tulossa. Vielä vähän aikaa sitten valittelin elämän tylsyyttä ja sillä samaisella sekunnilla kun ehdin lauseeni päättää, kalenteri täyttyikin toiminnasta. Tunnin päästä pitäisi lähteä työhaastatteluun, huomenna moikkaamaan Elinaa ja katsomaan Petrin kanssa uutta kämppää. Reissu äidin kanssa on vielä työn alla, liput Desuconiin pitäisi osata napata juuri oikealla hetkellä ja ennakkotehtäviin varattu aika uhkaa livetä käsistä. Sitä saa mitä tilaa, joten ei kai auta kuin ryhtyä paiskimaan hommia ja heittäytyä tilanteen vietäväksi. (Argh että osaankin välillä kuulostaa niin mairean tekopirteältä että ihan itseänikin oksettaa!)

Manas on kasvattanut niin villit varvaskarvat että tassut muistuttavat lähinnä neljää valtavaa lapasta

2 kommenttia: