maanantai 15. helmikuuta 2016

Yksi teistä


Kaupan kassajonossa seisoi kaksi kaunista tyttöä pitkissä sinisissä hiuksissaan. ''Minä olen yksin teistä'', huomasin ajattelevani vainvihkaa ja häpesin paksua talvivaatetustani tyttöjen elämää nähneiden nahkatakkien rinnalla. Siinä tylsien arkisten ostosteni äärellä se sitten taas kerran tiivistyi, itseinho. Pettymyksen kylmä aalto pyyhkäisi lävitseni yrittäessäni hautautua huppuuni. Räntäsade vihmoi jo valmiiksi happamia kasvoja ja rikkinäiset maiharit vuosivat tuttuun tapaansa kosteuden sukkiin. Ilman vaaleanpunaisia sydänmunkkeja olisin luultavasti vain kierähtänyt peiton alle itsesäälin vallassa, mutta miettimään kauppareissun tunnekuohahdus silti pisti. Vihaan talvessa paitsi valon vähyyttä, myös pukeutumisen rajallisuutta. Oi miksei kaltaisilleni vilukissoille löydy sekä tyylikkäitä että lämpimiä talvitakkeja? Pinkkien hiusten lähdettyä olen tajunnut miten tärkeää itsensä ilmaiseminen vaatetuksen kautta minulle onkaan ja miten kurjalta olo tuntuu jos sitä mahdollisuutta ei yhtäkkiä olekaan. Ei auta kuin toivoa että sää lauhtuu pian ja saan vanhat tutut rynttyyt niskaan — ihan vain mielenterveydenkin tähden.

5 kommenttia:

  1. olet niin syötävän suloinen tuossa kuvatuksessa, sir! en laita tähän sydäntä, koska se ei olisi lähellekään riittävän kuvaava. kurrpurr~
    *poistuu paikalta laittamaan teidän korkeudellenne viestin koska vain tuntuu nyt siltä että voisin sen tehdä ja tuota loput kirj... viestissä - just wait a minute :---D*

    VastaaPoista
  2. Voih, tuo on niin tuttu tunne! Vihaan talvipukeutumista syvästi...

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Katselin itsekin tuota kuvaa kyllä ristiriitaisin tuntein! Luulin aluksi että oon onnistunu pullauttamaan muokkausohjelmalla vahingossa jonkun efektin päälle mutta pakko kai se on uskoa että suonissain virtaa sammakon verta : D

      Poista