keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Mustaa mustalla

Pari päivää sitten postiluukusta tupsahti ehkä maailman herttaisin synttärikortti kallopätseineen - Elina ilmeisesti  aisti meediontaidoillaan että juuri sellaisia olen jo tovin kuolaillutkin saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Mietin minne komeat kangaspalani kiinnittäisin ja miten täydentäisin sekalaista vaatevarastoani. Talven jäljiltä kaikki tuntuu epämiellyttävän nukkavierulta, sukille ei löydy enää pareja, villapaidat haisevat tunkkaisilta ja sukkahousutkin näyttävät käyneen silppurin käsittelyssä. Ennen kaikkea nukkavierulta näytän minä mustine silmänalusineni ja haalistuneine pillifarkkuineni. Jesarilla teipatut kengänpohjat ja kuraiset nauhat ovat onneksi jo historiaa, löysin viimeinkin mustat pikkutossut vailla turhia värejä tai kantapäitä murhaavia ominaisuuksia. On vieläkin vaikea käsittää miten vaikeaa oli ylipäätään löytää normaaleja mustia tennareita omiin jalkoihin sopivista yksilöistä nyt puhumattakaan. Heitin vanhat kengät oikopäätä roskiin, ikävä ei kyllä tule.

Huomenna pääsen työterveyden lääkärille puhumaan ravitsemuksesta ja tavallaan minua jännittää. Jo pelkkä terveyskeskuksen haju saa sydämen hakkaamaan ja sanat takertumaan kurkkuun. Pitäisi kai olla fiksu ja kirjoittaa etukäteen ylös mitä haluan sanoa ja mitä kysyä, minun hermoillani lunttilaputtomuus voi hyvinkin koitua turmioksi kun jännitys saa puheen puuroutumaan takkuilevaksi ähkinnäksi. Ehkä eniten kuumottaa ajatus mahdollisesta verikokeesta, en tosin ole varma tarvitaanko sellaista kun oireeni eivät (ainakaan omasta mielestäni) kuulosta lainkaan keliakialta eikä vatsa enää sekoile vaikka päättäisinkin kiskaista nälkääni ruisleivän jos toisenkin. Enemmän ongelmia on ruuan määrän ja laadun kanssa, verensokeria on vaikea pitää tasaisena ilman että syön itseni epämukavan turvoksiin asti. Takaraivossa kolkuttelee inhottava epäilys siinä ottaako lääkäri minua kuitenkaan tosissaan kun kerron painon nousemisesta. Tiedän ettei minulla ole hätää, mutta tieto normaalipainosta ei kauheasti lohduta jos omassa painossa on fyysisesti huono olla. Onneksi pian on kesä ja huomenna piit28:n viimeinen päivä, kerrankin pääsen lopettamaan jotakin yhtä ylpeänä kuin olen aloittanutkin.

4 kommenttia:

  1. Ihania nuo kangasmerkit *___* Tsemppiä työterveyteen, toivottavasti sen myötä tulee pikkuhiljaa asioihin selkoa!

    VastaaPoista
  2. Noi kangasmerkit kans pisti heti silmään, aivan mahtavat!

    VastaaPoista
  3. Niin ja unohtu sanoa et sul on aivan ihana blogi, sait uuden lukijan <3

    VastaaPoista