tiistai 31. toukokuuta 2016

Ei ihan niin kuin Strömsössä

Jouduin rauhoittelemaan itseäni hetken terveyskeskuksen vessassa. Peilistä tuijotti säikähtänyt tyttö kahdessa hupsussa nutturassa ja mustassa kesämekossa. Käynti lääkärissä oli omalla tavallaan karmaiseva pettymys: luulin kuulevani että kaikki on hyvin, melkein tunsin sormissani pilleripurkin painon ja näin kaikki ne tylsistyneet kasvot apteekin kassajonossa. Paluu maanpinnalle oli tyly. Pitäisi tutkia ja paljon. Munuaiset, kilpirauhanen, keliakia ja vatsalaukku. Pitäisi antaa monta putkea verta, pissata purkkiin ja niellä tähystysletkua tutkimuspöydällä. Tottuneet sormet tunnustelivat kalpeaa vatsaani ja hetken ajan tuntui siltä kuin ne olisivat uponneet aina kylkiluiden alle asti. Ei sattunut eikä kuulemma tuntunut epänormaalilta, mielessä kuitenkin kutkutti epätoivoinen kysymys siitä kuinka tarpeellinen se tähystys nyt olisi ja olisiko sinne nyt aivan pakko mennä. Nieleskelin karvaat kyyneleeni ja poistuin. Istuin töissä hetken aivan hipihiljaa ja vain keräilin itseäni kaiken sen kihisevän kiukun keskeltä. Tätähän minä halusin, selvittää mikä on vialla. Olisi typerää perääntyä vain sen takia että jotakin oikeasti löytyikin.

Metsäkangas tuntuu viidakoituneen ensimmäisten helteiden ilmoiteltua tulostaan. Runsaat lehvistöt puskevat jalkakäytäville ja s-marketin parkkipaikalla syödään jäätelöä matkalla läkähdyttävän kuumaan autoon. Kukkia tulvivan kalenterin jokainen ruutu täyttyy hiljalleen kissanristiäisistä. Desucon pikkusiskon kanssa, Ennsesterin vierailu, juhannuskäynti susirajalla ja matka Kööpenhaminaan lohduttavat aavistuksen verran huolestunutta mieltä. Ehkä, jos onni tästä vielä hieman äityisi, saisin jopa erään tietokoneelle juurtuneen partamiehenkin tekemään kanssani jonkinlaisen kesäretken. Sitä odotellessa geokätköily ja tähystysletkun jännittäminen riittävät.

6 kommenttia:

  1. Todella hyvä, että ongelmaa nyt selvitetään huolella, vaikka ei niissä tutkimuksissa ravaaminen nyt tietenkään kivaa ole :< Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti kaikeesta rassaamisesta olisi jotain hyötyäkin. Tsemii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan näin :c
      Ps. Musta tuntuu että onnistun ihan jatkuvasti pomppaamaan sun selän taakse kaupungilla! Joko sulla on salainen identtinen kaksonen tai luonto on tarkoittanut mut pelottavaksi ja hyvin huomaamattomaksi stalkkeriksi : D

      Poista
  3. Mahalaukun tähystyksen koittaessa kannattaa painottaa, että siihen suostuu vain, mikäli antavat kunnon nukutuksen ensin tai semmoisen lääkityksen että et ole tietoinen yhtikäs mistään ja että et muista operaatiota myöhemmin. Itsellä jäi pysyvät traumat kun viisitoista kesäisenä jouduin tähystysletkun nielemään ensimmäisen, ja toivottavasti viimeisen kerran. Kerrassaan karmaiseva kokemus, enemmän psyykkisesti kuin fyysisesti. Ja jos tohtorit ja hoitajat alkavat valittamaan että siinä menee turhaa aikaa jos nukutetaan ja että ei se niin kamalaa ole, niin kannattaa vastaväitteenä käyttää että leikkauksissakin tungetaan ties mitä henigtysletkuja ja muita alas kurkusta nukutuksessa. Lasku saattaa olla hieman tyyrimpi kuin mitä ilman nukutusta, mutta se nukutus kannattaa ehdottomasti vaatia.

    Monet sanovat, että kolonoskopia eli suoliston tähystäminen takapuolesta on kivuliampaa kuin endoskopia, eli tähystysletkun nieleminen. Sitä se onkin. Mutta henkilökohtaisesti käyn mieluummin sen kaltaisessa tähystyksessä kuin nielemässä letkua, hurrr.

    Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni ja monet sanovat, ettei sitä letkua tunne muualla kuin suussa ja kurkussa sen nielemisen jälkeen, ja että siitä selviää viidessä - kymmenessä minuutissa. Tämän lisäksi annetaan myös kipua ja stressiä lievittävää lääkitystä suonensisäisesti sitä pyydettäessä. Itse olin tosin niin paniikissa silloin viidentoista vuoden iässä, että en ikinä halua joutua siihen uudestaan ilman nukutusta.

    Mutta mutta, ennen kuin se koittaa niin suosittelen pitämään itsesi mahdollisimman kiireellisenä ja ajatukset kaikessa muussa. Huomattavasti helpompaa mennä pienessä paniikissa operaatioon sen koittaessa "yks kaks yllätten" kun aika on mennyt niin nopeasti kuin silloin, että pohdit ja vaivaat mieltäsi sillä monta viikkoa ennen kuin sen aika on edes käsillä. Paniikki on kaksin-kolmenkertainen silloin jos sitä murehtii jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä ja kokemuksista! Olen yrittänyt lueskella netistä mahdollisuutta rauhoittaviin, koko tähystys etoo jo pelkästään sen takia että itselläni on aivan järkyttävän herkkä oksennusrefleksi. (En pidä suun alueen koskettelusta muutenkaan, jo pelkkä hammaslääkärin tarkastuksessa käyminen on todella vaikeaa kun en pysty olemaan aloillani!)

      Saa nähdä miten tässä koko sotkussa käy, perjantaina on aika lääkärille testitulosten tarkastelua varten. Sain jotenkin sellaisen kuvan että tähystykseen mennään jos mitään muutakaan ei löydy, mutta kuitenkin tiedoissani lukee että lähete sisätautilääkärille on jo tehty? Jännittää aivan hirvittävästi, nykyisillä testeillä kuulemma tutkitaan vaihtoehdot keliakia ja munuaisten/kilpirauhasen vajaatoiminta.

      Poista