torstai 16. kesäkuuta 2016

Salainen stalkkaaja


Desucon tuli ja meni, huomasin tarvitsevani pientä tahdonlujuutta kääntääkseni kateuden inspiraatioksi. Paljon kauniita ja nauravaisia ihmisiä mielenkiintoisissa vaatteissa, yläkerran baari oli niin täynnä että join siiderini roskapöntön päällä ja katselin kuinka innosta puhkuva pikkusiskoni viipotti cossaajien keskellä kuin kala vedessä. (Suostuin pitkin hampain jollekin romanttiselle luennollekin, pehmoleluja pursuileva myyntisali oli kyllä sen arvoista!) Bongasin Desuconista muutaman bloggaajankin mutta tyydyin stalkkerimaiseen tapaani vain tuijottamaan kauempaa typerä virnistys naamallani. Ehkä moikkailen sitten ensi kerralla, olen vielä toistaiseksi niin ujo että nettituttujen lähestyminen saa korvat punehtumaan.

Ps. Olen toisella varasijalla hakemaani kouluun enkä oikein tiedä mitä ajatella koko asiasta, inhoan sitä kun asioista ei ole sataprosenttista varmuutta!

2 kommenttia:

  1. Tuo "stalkkaus" kauempaa kuulostaa jotenkin tutulta, koska ujona ja ehkä hieman epäsosiaalisenakin ihmisenä en uskalla lähteä moikkaamaan tuollaisissa tapahtumissa ketään vähänkään tuttua ihmistä. Sitten jääkin tuijottamaan kauempaa ja on vain "Oh well, ehkä ensi kerralla." :D Ps. toivottavasti pääset siihen kouluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, pääsin kuin pääsinkin! Toisinaan stalkkaus tuntuu yksinkertaisesti vain paremmalta (vaikka hiukan creepyltä) kun saa tavallaan seurata puolituttuja kuin kärpäsenä katosta : D

      Poista