sunnuntai 28. elokuuta 2016

Tylypahkassa

Ensimmäinen viikko ammattikorkeaa takana ja pää lyö tyhjää, vaikka koko kehoa polttelee ikävä kiireen tuntu. Ensimmäinen päivä tuntui suunnilleen siltä kuin olisi juuri aloittanut Tylypahkassa - kaikkialla oli sokkeloisia käytäviä, portaita ja kummallisia ihmisiä. Kaikki hymyilevät, opiskelijat puhuvat estoitta toisilleen ja suurin osa tuntuu lyhyehköjen havaintojeni perusteella syövän mieluummin kasvis- kuin liharuokaa. Kaikista ensimmäisistä asioista tällä viikolla oli myös ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ensimmäinen yhteispiknik, jolle (vastoin kaikkia netistä lukemiani neuvoja) en osallistunut. Sellainen tietty jähmeä ujous on alkanut nostaa hiljalleen päätään ja uupumus viedä voiton uteliaisuudesta uusiin ihmisiin. Yritän rauhoitella itseäni, tolkuttaa että on vielä monia vuosia aikaa tutustua rauhassa luokkatovereihin, mutta silti takaraivoa painaa kunnon eskarimeiningillä ajatus siitä että jään kuitenkin yksin. Pelkään leimautuvani siksi takapenkin hiljaiseksi animetytöksi pinkkeine hiuksineni, hajamielisine ilmeineni ja lihamakaronilaatikkoineni. Kuulokkeista raikaa ties monesko kierros monotonisen miesäänen lukemaa Potteria samalla kun raapustelen sekaviin muistiinpanoihini millainen ihminen haluaisin olla. Omista ajatuksista on vaikea saada selkoa, mutta tyylikkäästi mustaan pukeutunut Puuskupuh ei kuulosta kovin pahalta vaihtoehdolta.

9 kommenttia:

  1. Noi ekojen päivien paniikintunteet on aikamoisen tuttuja ja tosi ahdistavia.

    Mut ihan for the record, jos mun uudessa luokassa olis sunlainen ihminen - pinkkipäinen puuskupuhnoita, palaisin varmaan halusta tutustua siihen mutta nössöilisin ihan huolella muutaman päivän verran jollen enemmänkin. :D Ja sillä mitä sen lautaselta löytyy, ei kyllä olisi mitään väliä. Jos sitä ei haittais se kun valitan aina ruokalan kasvisvaihtoehdoista :D "valmiskasvispihvejä, taas!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiiih kun sä vaikutat maailman ihanimmalta ihmiseltä ikinä! Nössökerho rulez, itsehän olen kyseisen klaanin kunniajäsen

      Poista
  2. Eiköhän siihen vielä totu! Itsellä meni myös ainakin nuo pari ensimmäistä viikkoa hämmennyksen sekaisen ahdistuksen vallitessa. Jospa se siitä tasautuisi. pikkuhiljaa. Osallistuin parina ekana iltana urheasti ryhmäytymisohjelmaankin, mutta sitten totesin ettei se vain tunnu itselle luontevalta ja hipsin pois. Ehkä niitä kavereita sitten ajan mittaan löytyy.

    Hirveää muuten että millaiset sosiaaliset paineet ruokaan liittyy. Minäkin olen sekasyöjä ja jos ympärillä on paljon kasvissyöjiä, niin tulee jotenkin kamalan moukkamainen olo. Edellisessä koulussa minulla oli aivan ihana luokka, mutta sieltä taas jäi negatiivisena juttuna mieleen se, että jossain vaiheessa minulle huomauteltiin aina kun ostin usein teen kaveriksi pullan D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on hieman vaikeuksia sellaisten erikseen järkättyjen ryhmäytymistilanteiden kanssa, oon usein koulun jälkeen jo niin väsynyt ettei sosiaalinen elämä oikein luonnistu eikä se alkoholikaan oikein maistu. Tykkään kyllä jutella ja naureskella ihmisten kanssa työpäivän aikana, mutta aivoni vaipuvat iltapäiväkoomaan heti kun kello lyö neljä!

      Samaistun hyvin vahvasti tuohon ''moukkamaiseen oloon'' Tulee jotenkin pienesti nolostunut fiilis siitä ettei itse viitsi tsempata kasvisruuan kanssa vaikka sitä usein mietinkin. Ja täh, kuka oikein huomauttelee pullasta!? Kummallista sakkia!

      Poista
  3. Itsellä on kokemusta ainoastaan ammattikoulu- ja oppisopimuskoulutuksista, mutta sosiaaliset paineet on varmasti hyvin samanlaiset oli kyseessä mikä koulu hyvänsä. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja yrittää jutella edes jonkun ihmisen kanssa, eikä aiheellakaan ole väliä. Joka päivä voi miettiä uuden aiheen tai ihmisen, pikku askelia kerrallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonkin tässä vähän ajatellut että josko sittenkin menen ihan vain omaan hitaaseen tahtiini enkä yritäkään änkeytyä jokaiseen järjestettyyn ryhmäytymisiltaan jos ei vain yksinkertaisesti tee mieli. Maanantaina alkaa onneksi kurssit oman ryhmän kanssa joten toivoakseni tullaan olemaan tekemisissä toistemme kanssa ihan ilmankin piknikkejä tai bileiltoja. :3

      Poista
  4. Hei! Täällä toinen Puuskupuh joka rupesi sinua juuri seuraamaan! ^-^ Blogisi vaikuttaa kiinnostavalta ja odotan jo innolla uusia merkintöjä <3 PS: en pure ja ei tarvii pelätä oon ihan kiva.

    VastaaPoista