sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ja meille nauraa noidatkin


Fiilistelen tänä(kin) vuonna Halloweenia lähinnä sohvan pohjalta käsin sillä poikkeuksella, että tällä kertaa sytyttelemme Petrin kanssa kynttilöitä ja katsomme Coralinea teemaan sopivien karkkien kanssa. Sienet, pääkallot ja hedelmämadot tuhoavat dieettiuhoni, onneksi uusi zero maistuu kuin maistuukin hyvältä ja on kaiken kukkuraksi mustaa kuin kuolema. Yritin pitkästä aikaa ottaa uutta profiilikuvaa noitamaisilla viboilla, mutta näytin kaikissa otoksissa niin ilkeältä että facen päivitys saa luvan jäädä seuraavaan kertaan.

Manas köllöttelee raukeana kiipeilypuussa. Se sai muutama viikko takaperin epilepsiakohtauksen ja on ollut siitä asti lähes epäilyttävän leikkisä ja seurankipeä. En muista milloin olisin ollut yhtä kauhuissani kuin kissan vääntelehtiessä lattialla tai yhtä valmis menemään vaikka harmaan kiven lävitse viedessäni Manaksen eläinlääkäriin. Verikokeissa ei ollut mitään poikkeavaa, joten uskallan toivoa kohtauksen olleen ainoa laatuaan. Silti katse vierähtää normaalia useammin birman puoleen, aivan kuin se voisi kellahtaa millä hetkellä tahansa uudelleen ja aivan kuin voisin tuijottamalla estää sitä tapahtumasta.

Tulevalla viikolla paukahtelevat ensimmäiset pakkaset ja pyörä saa luvan jäädä talviunille varastoon. Bussikortin hankkiminen pihinä piruna ärsyttää, mutta kai se on myönnettävä ettei olisi kamalan viisasti lähteä luistelemaan Kärpäsenmäkeä alas lähestulkoon sileillä renkailla. Paitsi jos haluaisi sairaslomaa koulusta. Hehheh.

9 kommenttia:

  1. Niin nättejä molemmat kuvat! Ja tuo mekon kangas on ihan huikean kivan näköinen, en tosin tiedä olenko ihastellut sitä jo joskus aiemminkin blogissasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä itsekään osaa olla hehkuttamatta tuota sametinkaltaista kangasta ♥_♥ se on jotenkin todella syvää mustaa, mustinta mustaa koko mun vaatekaapissa! (Ainoa miinuspuoli on pieni hiostavuus)

      Poista
  2. Se on aina tosi ikävää jos eläimellä on joku hätä kun tuntee itsensä tosi kädettömäksi :( en ollut ajatellutkaan aiemmin että kissoillakin voisi olla epilepsiakohtauksia, toivottavasti jää ainoaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä ikävänä yllärinä itsellenikin :c peukut pystyssä, ainakin verikokeet näytti hyviltä!

      Poista
  3. Ihania kuvia! <3 Vois itsekkin hankkia tollasia pääkallokynttilöitä ah.
    Otan osaa kissan puolesta. Oma kissa on niin tärkeä, että jos sille sattuisi jotain niin se olisi maailmanloppu. Lohduttavia rapsutuksia <3

    VastaaPoista
  4. Kynttilät on parasta syksyssä, etenkin pääkallokynttilät. :D tarviin niitä! Näytät tosiaan kovin noitamaiselta, just silleen hyvällä tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallokynttilöitä sai pari vuotta sitten edukkaasti henkkamaukasta, oon yrittänyt kuumeisesti metsästää lisää mutta hinnat hipoo pilviä siinä missä mun tili manalaa : D

      Poista
  5. Olen kadottanut yhteystietosi. Otathan yhteyttä. Yt Tarja

    VastaaPoista