maanantai 21. marraskuuta 2016

Kysytyttääkö?

Kaiveleeko jokin takaraivossa? Pohditko yhtä uneksuvasti anonyyminä utelua kuin Manas kanankoipien varastamista? Tämän blogin historiassa ei taida olla vielä yhtäkään kysymyspostausta, joten tässä se nyt sitten on. Aikaa on tasan viikko ja anonyymi kommentointi sallittua. (Väsäilen vastauspostauksen ensi viikolla mikäli kommenttiosiossa ei ole yhtä tyhjää kuin korvieni välissä tällä hetkellä.)

perjantai 11. marraskuuta 2016

P U R I S T U S

Kiireen tuntu puristaa sydäntä aamusta iltaan niin lujaa että välillä pelkään sen rusentuvan kasaan. Omalta osaltaan stressi on tervetullut tuntemus, sillä tällä kertaa se ei johdu tekemättömien asioiden lohduttomasta painosta, vaan siitä miten lujaa työskentelen saadakseni kaiken kuntoon. Otin freelancerkeikan paikatakseni eläinlääkärin aiheuttaman loven säästötililtäni ja olen siitä saakka istunut lähes joka ilta koneella InDesignin ja Illustratorin kimpussa. Edellisiä blogejani lukeneet tietävät etten koskaan ole ollut erityisen (köhköh) ahkera opiskelija ja ehkä siksi tuntuu nyt niin oudolta oikeasti panostaa koulunkäyntiin apinanraivolla. En ole koskaan ennen istunut koulussa vapaaehtoisesti pimeän tuloon saakka saati miettinyt tulevia töitä peiton alle kömmittyäni. (Sosiaalinen ahdistuskin alkaa hieman helpottaa, joskin unohtelen yhä hävettävän usein luokkalaisten nimiä)

Marraskuun pimeys on tuonut mukanaan jokavuotiset haasteensa sillä lisäpainolla, että J:n kuoleman vuosipäivän läheneminen vetää mielen apeaksi. Onneksi maata sentään verhoaa paksu kerros puuterilunta, vuosi sitten oli jotenkin niin kolkkoa kaiken sen mädäntyneen harmauden ja usvan keskellä. Muuten marraskuu on sujunut kuten suunnittelinkin: pää pysyy kasassa kun muistaa liikkua, syödä hyvin ja sytytellä kynttilöitä. Uudessa asunnossa on huomattavasti helpompaa pesiä kuin vanhassa, seinänaapurit eivät huutoriitele tai lattialla haise monttuiset muovimatot. Välillä oikeasti havahdun siihen miten kaunista ja kodikasta meidän kämpässä on vaikka siivous olisikin jäänyt muutamana peräkkäisenä viikkona tekemättä!

Meinasin tänään saada sydänkohtauksen kun posteljooni rimputti ovikelloa ojentaakseen minulle pienen ruskean paketin. Pääni oli katketa kahtia virnistykseni leveydestä kun tajusin mitä laatikko piti sisällään, en nimittäin odottanut kalloreplikaatteja vielä moneen viikkoon saati sitten ilman tullauspyyntöä. Hajoan sisäisesti aina kun näen kauniisti pakattuja tuotteita, hekumoin hyvän tovin verenpunaista vahaleimaa, paperinarua ja ruskeita kääreitä ennen kuin uskalsin varovaisesti saksia nyytin auki. Lasimaljassani alkaa olla melko ahdasta aseteltuani ketun ja korpin muiden hartsikalmojen sekaan, haaveilen yhä lasikuvusta jonka alle kissankallo mahtuisi sievästi kuivattujen kukkien kanssa.


Pretty girl
Wicked one
Caught your curse
Cut out your tongue.
Oooh, oooh, oooh, oooh

One by one we let 'em burn off with the sun
Can only hope they're somewhere finally having some fun,
Being young.