torstai 12. tammikuuta 2017

Oikeissa nahoissa


Mustan joulun jälkeen talvi tuntui laskeutuneen kuin tyhjästä. Tuuli puhalsi jääpölyä pitkin piennarta kun tarvoimme pikkusiskon kanssa puuterilumen halki bussipysäkille. Sisko napsautti käsilaukkunsa auki ja juuri siinä hetkessä rintani paisui kummallisesta hellyydentunteesta. Sama tyttö joka vielä muutamia vuosia sitten mankui farkkujen epämukavuudesta, istui nyt penkillä syvänsininen rusetti hiuksissaan ja kaivoi laukustaan pienen kissapeilin ja huulipunan. Sain söpöyden yliannostuksen ja menehdyin välittömästi. Rest in peace kaakattava isosisko. Heräsin sopivasti eloon shoppailukierrosta varten, pitihän vierailijaa nyt käyttää ainakin paikallisessa rokkivaateliikkeessä.

Tein tapojeni vastaisesti monta uudenvuodenlupausta ja niistä rajuin liene päätös olla ostamatta lainkaan vaatteita kahteen kuukauteen. Viime vuonna oloni oli kuin väärissä nahoissa ja yritin kompensoida epämukavaa oloani ostelemalla melkoisen läjän uusia vaatteita. Olo ei parantunut, mutta vaatekaappi muuttui sellaiseksi mustaksi mylläkäksi, josta ei takuulla löydä tietä takaisin ilman kompassia ja valoraketteja. Tavoitteenani on näiden kahden kilvoittelukuukauden aikana käyttää kaappini jokaista vaatetta, oppia yhdistelemään niitä keskenään ja jäsennellä ajatukseni sen suhteen tarvitsenko todella lisää. Olen tähän mennessä hoksannut jo sen verran että epämukava olo johtuu suureksi osaksi stressistä, kertyneistä kiloista ja tietynlaisesta ''tyylin hukkaamisesta.'' Silloin kun terveysmurheet vielä painoivat mieltä, unohdin tyystin ison läjän itseäni piristäviä asioita kuten meikkaamisen ja gootahtavamman pukeutumisen. (Kuulun itse siihen ihmisryhmään joka on onnellisimmillaan saadessaan toteuttaa itseään ulkonäön kautta - jos laahustan julkisilla paikoilla verkkareissa hiukset sekaisin ja meikkiä vailla, olen todennäköisesti masentunut)

Tässä vaiheessa vaatelakkoa ei vielä saisi huokaista helpotuksesta, mutta olen yllättynyt siitä miten helppoa oli kierrellä siskon kanssa Trio läpi vailla pienintäkään hinkua edes vilkaista vaatteita. Ja mikä tietenkin parasta, rahaa säästyy kaikkeen muuhun, kuten esimerkiksi erittäin tarpeelliseen suomukuvioiseen pikkukukkaroon. Outoa miten olo voi piristyä huomattavasti niinkin pienistä asioista kuin vastikään värjätyistä hiuksista, uudesta kaulakorusta ja tummasta silmämeikistä. Vuosi 2016 tuli pyhitettyä terveysongelmien ratkaisemiselle ja tulevaisuuden suunnitelmien selkeyttämisellä, joten tänä vuonna ajattelin keskittyä (kliseisesti) itseni kehittämiseen. 

Vuonna kaksituhattaseitsemäntoista
1) Olen kaksi kuukautta ostamatta vaatteita, käytän jokaista jo olemassaolevaa vaatekappalettani ja opettelen yhdistelemään niitä keskenään. Keskityn enemmän meikin, hiusten ja asusteiden mahtipontiseen voimaan. 2) Ammun ujoudelle tulta munille. Opettelen esittelemään koulutöitäni vähättelemättä itseäni tai taitojani. Julkaisen piirustuksiani jonnekin kuten esimerkiksi faceen tai blogiin. 3) Poistun oikeasti neljän seinän sisästä ja näen ihmisiä. Käyn Desuconissa, Linnanmäellä ja ainakin kahdessa aivan uudessa paikassa. 4) Pudotan ne neljä viime vuonna kertynyttä kiloa ja mahdun taas tuskatta lempimekkooni.

8 kommenttia:

  1. Todella hyviä uudenvuodenlupauksia! Huomasin itselläni tuon saman, että silloin kun oli huono fiilis itsestä niin shoppailtua kyllä tuli paljon enemmän ja myös niitä hutiostoksia tuli tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee en olekaan ainoa lohtushoppailija : D En kyllä itse aluksi tiedostanut tekeväni niin, mutta siinä vaiheessa kun 60e maksanut mekko kolahti postiluukusta enkä tuntenut siitä minkäänlaista riemua, alkoivat hälytyskellot kalkattaa

      Poista
  2. Voisin melkein tulostaa tämän postauksen ja ripustaa seinälle... Olen itse shoppaillut kaikenmaailman "kuvausvaatteita" sellaisella kädellä, että kaappitilaa on pitänyt laajentaa kellariin -_- Ja kaikki tämä vain siksi, että koitan täyttää jotakin kummallista tyhjiötä elämässäni. Lakko olisi paikallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin alkaa kaapit pursuta niin että vaatepinot eivät enää pysy pystyssä... eikä siltikään muka ole mitään päälle pantavaa @.@

      Poista
  3. Kuulostaa siltä että shoppailulakko tekee ihan hyvää! Ei sitä liian ankara pidä olla, mutta jos vaatekaappi alkaa tuottaa enemmän tuskaa ilon sijaan, niin se on aika hyvä merkki. Musta on ihanaa käydä nykyään vaatekaupoissa kun en halua enkä tarvitse sieltä mitään :) Tosi harvoin tulee kohdalle joku vaate jolle olisi oikeasti käyttöä, ja ne ei sitten ikinä istu päälle ihan niin kuin toivoisin. Samaten kirppareilta koitan olla kantamatta liikaa vaatetta kotiin. Mut ompelun suhteen en tunne rajoja, toki koitan tehdä käytännöllisiä ja tarpeellisia vaatteita myös enkä pelkästään pyrstöjä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo olisi oikeasti sairaan hienoa jos osaisi itse tehdä kaikki vaatteensa! Ehkä on vain mun ja Petrin onni että olen tällainen poropeukalo, saattaisi muuten vyöryä kankaat jo pihalle asti : D

      Poista
  4. On se toisaalta kai parempi hukuttaa surunsa vaatteisiin kuin alkoholiin tai huumeisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä : D tätä voinkin sitten jatkossa käyttää hyvänä tekosyynä!

      Poista