maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuonna 2016


Tammi
Joulukuinen työkokeilu mainostoimistolla jätti jälkeensä sekä rutkalti luppoaikaa että hieman ylimääräistä rahaa. Tuhlailin viimeiset roposeni uusiin kenkiin ja Killstarin mekkoon, jumppasin orjallisesti blogilateskalenterini mukaan ja kärsin kamalista vatsavaivoista. Heräilin öisin pistävään vatsakipuun enkä käytännössä voinut syödä mitään juoksematta heti vessaan. Kävin Joensuussa moikkailemassa perhettä, käytin pikkusiskoa baarissa ja tapasin vanhaa koulututtua.


Helmi
Kyllästyin lopulta jo kolmatta kuukautta oikuttelevaan vatsaani ja päätin kokeilla kuukauden verran FODMAP-ruokavaliota. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää mitään mitä syödä ja jätin laiskuuttani mieluummin syömättä kuin otin selvää asioista. Kävin työhaastattelussa Mediapajalle ja etsimme Petrin kanssa uutta kämppää vanhan vuokran ylittettyä kipurajan totaalisesti. Pukeuduimme jännityksestä irvistellen parhaimpiimme näyttöä varten ja jo ensimmäisellä katselukerralla nappasi. Hypähtelin riemusta ja pakkailin tavaroita onneni kukkuloilla.


Maalis
Muutto ja Mediapaja nielaisivat yhtäkkiä kaiken käsissä olleen ajan ja rahan. Elimme käytännössä koko alkukuun valtavassa pahvilaatikkomeressä, mitä kissat eivät tuntuneet pistävän laisinkaan pahakseen. Uudesta kämpästä löytyi kaikki mistä olin aina haaveillutkin: kauniit laminaattilattiat, kylpyamme ja lasitettu parveke. Jaksan edelleenkin naureskella sille miten juuri muuton jälkeisenä päivänä rikkihapporekka rysähti aivan entisen kotitalomme tuntumaan ja sotki koko liikenteen, not today Satan! Pajalla olo oli orpo ja pelokas, töitä haittasi lievä alkukankeus ja muuttokiireistä kertynyt univelka sosiaalisten taitojen ruostuneisuudesta nyt puhumattakaan. Tilasin silti silkkaa masokistisuuttani neljän viikon superrankan kuntoiluohjelman netistä. Suoritin kolme ja väsähdin. Päätin hakea Muotsikkaan.


Huhti
Sisuunnuin huonosta kunnostani ja suoritin neljän viikon kunto-ohjelmani hampaat irvessä ja pumppu armoa anoen. Oksensin, vatsa vaivasi yhä, eikä kuntoni tuntunut kohonneen ollenkaan. Puuskutin portaita ylös noustessani ja vapisin kuin vanhus työpäivien päätteeksi. Päätin niellä ylpeyteni ja mennä lääkäriin syöpä päällimmäisenä mielessä. Mediapajalla olo alkoi helpottaa ja juttu hiljalleen luistaa muiden koneella kökkijien kanssa. Täytin 23 vuotta ja sain maailman söpöimmän synttärikakun (vaaleansininen sokerikuorrute, sisällä vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja!)



Touko
Viiden kuukauden värjäyslakko päättyi viimeinkin, räjäytin maantienruskean taivaan tuuliin ja valelin hiukseni vaaleanpunaisella. Leikkasin otsatukan ja kaduin sitä heti. Yhtäkkiä kaikkialla oli kesä ja sain kutsun pääsykokeisiin. Neljä päivää leppoisaa askartelua ei vastannut laisinkaan mielikuvaani raivokkaasta taistelusta parhaimmista pisteistä. Lopetin liikkumisen kokonaan ja käytännössä nukuin kaiken vapaa-aikani. Lääkäri kertoi minun kärsivän selvittämättömästä anemiasta (sellaisesta jota kuukautiset tai ruokavalio eivät selitä) ja määräsi minut noin tuhansiin verikokeisiin. Itkin, koska tiesin ennen pitkään joutuvani vatsalaukun tähystykseen.


Kesä
Kirmasin pikkusiskoni kanssa riemusta kihertäen Desuconiin ja tyhjensimme pehmolelukojut ahnaaseen syleilyymme. Olin haltioitunut koko tapahtumasta, vaikkakin omalla ujolla tavallani. Päätin pyhästi mennä seuraavanakin vuonna. Mediapaja luisti mukavasti jatkuvasta työterveydessä ramppaamisesta huolimatta. Juhannuksen tienoilla matkustin susirajalle katsomaan vanhempiani. Sain tietää päässeeni sisään Muotsikkaan ja juhlimme juomalla inkivääriolutta noenmustassa puusaunassa. Loppukuussa postilaatikosta tipahti kutsu vatsalaukun tähystykseen ja olin aivan varma että kuolen kyseiseen toimenpiteeseen jo etukäteen. Sain viimeinkin aloittaa rautakapselit, jotka aiheuttivat niin kovaa pahoinvointia ja vatsakipuja että aamut kuluivat pönttöä halaillessa.


Heinä
Mediapaja sulkeutui heinäkuun ajaksi, joten suuntasin äidin ja veljen kanssa Tanskaan kummitätini luokse. Söin enemmän kuin koskaan ja sydämeni itkee yhä verta sille miten taivaallista sapuskaa tuntui saavan jokaisen nurkan takaa. Jouduin tuttuun tapaani antamaan laukkuni pommipyyhkäisytesteihin lentokentällä ja pyörähtämään läpivalaisulaitteessa, sillä näytänhän aivan terroristilta. Pieni aasialainen nainen tahtoi ottaa kanssani valokuvia. Kotiin päästyä hankin vihdoinkin silmälasit ja nautin Petrin kanssa parvekkeellemme ryöppyävistä leppäkertuista.


Elo
Pitkäaikainen unelmani painettiin vihdoinkin virallisille papereille: otin mummoni sukunimen, eikä prosessista koitunutkaan loppujen lopuksi juurikaan vaivaa kuten ehdin jo pelätä. Vietimme Petrin syntymäpäiviä, jolloin tein elämäni ensimmäisen (ja parhaan) juustokakun. Parveke tuntui räjähtäneen vihreäksi, eikä kissoja (noita nelijalkaisia ruohonleikkureita) voinut enää laskea sinne keskenään. Aika Mediapajalla päättyi koulun alkuun ja lähtö tuntui ekstravaikealta kun oli jo ehtinyt tutustua kaikkien kanssa. Kävin kauan kammotussa gastroskopiassa suonensisäisten rauhoittavien voimalla, eikä mitään löytynyt. Vatsakin oli jo ehtinyt rauhoittua takaisin normaaliksi. Sain polkupyörän juuri sopivasti koulun alkaessa ja lievitin jännitystäni leikkimällä olevani matkalla Tylypahkaan.


Syys
Lääkkeet eivät pureneetkaan anemiaan, joten kävin hakemassa lisäpotkua tiputuksesta. Kärsin jonkinlaisesta Mediapajan jälkeisestä masennuksesta tuntemattomien ihmisten keskellä. Olo tuntui todella yksinäiseltä ja eksyneeltä, kuuntelin päivät pitkät Pottereita ja välttelin koulun järjestämiä tapahtumia kuten kunnon erakon kuuluu. Pyöräilystä muodostui nopeasti päivän tärkein tapahtuma ja kotimatkan jättimäisestä ylämäestä ilmiselvä haaste. Kissat kissailivat ja jaksoivat piristää. Sairastuin pitkästä aikaa aivan järkyttävään räkätautiin.


Loka
Syyskuussa alkanut apatia jatkui, kouluhommat sujuivat hyvin, mutta tunsin jatkuvasti ''tekeväni liian vähän.'' Aloitin ja lopetin liikkumisen monta kertaa ja turhauduin jokaisella yrityksellä yhä enemmän. Kävin Hämeenlinnassa katsastamassa Ennsesterin uuden asunnon, söin parasta jäätelöä pitkään aikaan ja vietin sitä kuuluisaa tyttöjen aikaa. Tarkkailin hysteerisesti yksittäisen epilepsiakohtauksen saanutta Manasta ja stressasin hirveästi kissojen terveyttä. Pylly-kollin suusta paljastui jälleen kerran remontoitavaa ja pahaa enteilevä reikä kulmahampaasta. Kuun lopussa pyörä vaihtui bussikorttiin.


Marras
Koulu nielaisi koko kuukauden kitaansa ja sosiaalinenkin elämä alkoi tuntua lähes mukavalta. Istuskelin iltamyöhät koululla tekemässä tehtäviä ihan vain koska ne olivat niin mielenkiintoisia. Tilailin uusia kalloreplikaatteja ja rakastuin palavasti paahdettuun parsakaaliin. Irvistelin kauhusta kun Trump valittiin presidentiksi.


Joulu
Vietin joulukuun hiljaiseloa ja hemmottelin riekaleisia hermojani. Kuvaaminen jäi minimiin bloggauksesta nyt puhumattakaan. Koulua oli vähän ja hajanaisesti, joten minulla oli paljon luppoaikaa juoksennella lahjaostoksilla, moikkailla muutamat kaverit ja loikoilla sohvalla katselemassa piirrettyjä. Joulu sujui mukavasti kotona Petrin ja kissojen kanssa, Niko tuli auttamaan syömisessä ja lahnasimme pyhät sohvalla notkuvien herkkuvuorien äärellä. Loppukuusta kävin sukuloimassa susirajalla, josta nappasin pikkusiskon mukaani Lahteen. Ilotulitukset katseltiin junan ikkunasta ja vuosi vaihtui kuorsatessa.

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo vaalenapunainen tukka otsiksella!

    Mutta asiasta kukkaruukkuun. Jospa sun vatsasi reagoi vain hyvin voimakkaasti stressiin? Ja onhan tutkittu mahdollinen maitoallergia? Pikkusiskolla nimittäin maitotuotteet laittavat vatsan kramppaamaan useita kertoja päivässä, mutta ei jaksa siirtyä maidottomaan. Avopuolisolla taas tutkittiin 1,5 vuotta vatsan kipukohtauksia vaikka miten, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Loppujenlopuksi ainoa selitys oli, että vatsa reagoi stressiin noin. Itsetutkiskelu on myös tukenut tätä teroiaa, kun pääsi pois huonosta työpaikasta ei puoleen vuoteen kipukohtauksia tullut. Vatsa taas reagoi heti, kun viimeviikolla oli taas stressaava päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin pitkään miettinyt että stressi olisi tosiaan saattanut laukaista vatsaongelmat, sillä alkamisaikoihin elämässä tapahtui ikäviä mullistuksia ja olin todella kiireinen. Lääkärit eivät kuitenkaan oikein missään vaiheessa keskittyneet vatsaan (painelun ja skopian lisäksi)vaan tarttuivat anemiaan ja olivat varmoja että vatsalla ja sillä on jokin kamala yhteys.

      Maitoallergiaa en epäile, sillä vatsan kunnossa ei ollut mitään muutosta vaikka vaihdoin maitotuotteetkin hetkellisesti pois. Nyt masu onneksi toimii normaalisti ja näillä näkymin koko vatsaepisodi jää mysteeriksi. Nyt ei oikein voi kuin toivoa että rauta pysyy elimistössä eikä maha enää temppuile :C

      Poista