maanantai 14. elokuuta 2017

Reissatessa roiskuu


Kävin pitkästä aikaa (melkein) koko perheen kanssa reissussa. Tallinnan katuja huuhtoi ajoittainen rankkasade kun kiiruhdimme säätä hekotellen pitkin vanhankaupungin kumpuraisia mukulakivikatuja nähtävyyksien perässä. Sateenvarjot pomppivat päiden päällä, lokki kerjäsi nenäkkäästi herkkuja turistimeressä ja paahdetut kanelimantelit lämmittivät kämmeniä ruskean paperitötterön lävitse. Hassua miten vähän kaatosade vaikuttaa matkan laatuun kun seura on hyvää, yllätyskastumiset lähinnä kirvoittivat yllättyneitä kiljahduksia ja virneiden sävyttämiä vitsailuja loistavasti valitusta ajankohdasta. Virukeskuksessa näin maailman kauneimman teepannun. Kävin tuijottelemassa pääkallolla varustettua posliinikaunotarta useampana päivänä putkeen kulmat tuskallisessa kurtussa. En ostanut pannua, oli pakko olla inhottavan järkevä. Sain kuitenkin uuden kauniin päiväkirjan ja mätsäävät pupukorvakorut äidin ja pikkusiskon kanssa, enkä halua edes ajatella sitä suklaamäärää jonka ahdin karkinnälkäiseen kitaani hotellihuoneen pehmoisissa lakanoissa. Olin jo unohtanut miten mukavalta tuntuu yöpyä hotellihuoneessa, nukkua juuri vaihdetuissa lakanoissa, tuoksua puhtaalta ja levitellä rapisevia ostoksia pitkin upottavaa sänkyä kylpytakkiin kääriytyneenä. Join tasan yhden lasin kuohuvaa ja kärsin heti krapulasta. Vanhuus iski etuajassa.



Ehdin olla Viron reissun jälkeen kotona neljä ärtymyksentäyteistä päivää, joiden aikana selvisi että kerrostalomme häkkivarastoihin oli murtauduttu peräti kolme kertaa peräkkäin. Kaiken kukkuraksi joku oman elämänsä superkapinallinen tyhjensi pyöräni renkaat, varasti naapurin pyörästä jarrut ja levitteli häkkivarastostamme nyysittyjä papereita pyörävarastoon. Koko tilanne otti pannuun ja rajusti, eikä suinkaan vähiten silloin kun polkupyörä piti raahata hissittömän talon neljänteen kerrokseen turvaan. Toivon pyhästi kaikkea pahaa niille niljakkeille joiden mielestä ilkivalta oman talon asukkaita kohtaan on hupaisa ajatus. Onneksi Petri on luvannut auttaa voimailemaan pyörää portaita pitkin jollei taloyhtiö saa ilkivaltaa kuriin ennen koulujen alkua.

Matkasin perjantaina Hämeenlinnaan Ennsesterin tykö nauttimaan elomessujen paahteisesta säästä ja aurinkorasvan tuoksusta. Höyryävä kojuruoka, livemusiikki, irtojäätelö ja iloinen hälinä jäivät messuista päällimmäisenä mieleen. En tajua miten jokin niin yksinkertainen asia kuin nurmikolla istuskelu ja leppoisa rupattelu voi tuntua niin luksukselta kuin silloin tuntui. Heitimme talviturkkimme nauraen ja kiroillen, söimme kokonaisen suklaakakun ja katsoimme putkeen koko Orphan Blackin ensimmäisen tuotantokauden. Tajusin kotimatkalla että juuri sitä olin koko kesän kaivannutkin. Muistio itselleni: hengaile useamminkin kokonaisia päiviä ulkona, se on yllättävän virkistävää kun ottaa huomioon miten paljon tulee istuttua koneella töiden ja koulun puolesta.

6 kommenttia:

  1. Tosi kivan kuuloinen tuo teidän Tallinnan reissu! Rakastuin tietty tuohon teekannuun nyt, mutta toisaalta nykyinen teekannuni on paljon kätevämpi eikä noita nyt kovin montaa oikeasti tarvitse :D

    Tosi raivostuttavan kuuloinen tuo teidän taloyhtiön tilanne (kenellä ei oikeasti ole parempaa tekemistä kuin nyysiä jonkun pyörästä jarrut??? :D). Toivottavasti alkaisi jo rauhoittumaan.

    VastaaPoista
  2. Niin epäkäytännöllinen mutta niin kaunis! Itsekin mietin sitä lähinnä koriste-esineeksi, mutta eipä taida olla niillekään oikein tilaa (nyyh)

    Ja joo, todella ärsyttävä tilanne. Aikaisemmin ei ole ollut mitään ongelmia ja ollaan pidetty tätä taloa ihanan rauhallisena, mutta nyt sitten kerralla rysähti kaikki ongelmat niskaan. Ilmeisesti eilen kävi poliisit viereisessä rapussa kun huligaaniporukka on möykännyt siellä, joten toivon että isännöitsijä alkaa hiljalleen kirjoittelemaan häätölappuja...

    VastaaPoista
  3. Toi sun laukkusi on niin täydellinen! Pisti heti silmään kuvassa, ja jos mulla ei olisi omaa reppuprojektia menossa, rohkenisin kysymään, mistä olet tuon kaunokaisen löytänyt. Täytyy kuitenkin pysyä kovana, laukut vie niin pirusti tilaa :D

    Tuollainen vandalismi on kyllä niin viho viimeistä. On inhottavaa, että vaikka kuinka luulisi asuvansa turvallisessa taloyhtiössä, ei ikinä tiedä, millaisten ihmisten kanssa sitä oikeasti asuukaan "saman katon alla". Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja vahingontekijä joutuu korvaamisvelvolliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reppu on ostettu Restylen verkkokaupasta : D jos kaipaat hillintää reppuhimoon niin voin paljastaa sen verran että nätistä ulkokuoresta huolimatta tämä kaunokainen on aika kömpelö ja epäkäytännöllinen. Toivon itsekin että rötöstelijät jäävät pian nalkkiin, muutto tästä asunnosta ei hirveästi houkuttele

      Poista
  4. Interesting post!
    Do you have acc in instagram or facebook? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you! My instagram acc is @moruia

      Poista