lauantai 16. syyskuuta 2017

Miinus viisi kissanhammasta

Vanhat vaatteet alkavat sujahtaa päälle entistä vaivattomammin ja hetken ajan olin tyytyväinen kaikkeen mitä sovituskopissa kokeilinkin. Hihittelin valtaville puhvihihoille, etsin kärsimättömästi halloweenprinttejä ja puristelin kauppakeskuksen jokaisen kaulaliinan läpi löytämättä sitä oikeaa. En ostanut mitään, mutta kotona odottava uusi reppu ja jaloissa pinkkeinä kiiltelevät kengät jaksoivat nostattaa mielialaa senkin edestä. Olen surkea hankkimaan lämpimiä vaatteita, onneksi lauhkeaa säätä on vielä tovi jos toinenkin jäljellä. Kolmen poskihampaan poistosta ja kahden kulmurin amputoinnista toipuva Pylly-kolli on pitkälti pyörittänyt arkea koulun ohella. Pitää muistaa tarkkailla, tilata Ipakitineä munuaisten vajaatoimintaan ja huuhdella ikeniä puhdistusgeelillä. Välillä mietin miten vanhojen lemmikkien omistajat välttävät sydänkohtauksen pienimmästäkin yskäisystä jonka nelijalkainen päästää, olen soittanut klinikalle noin viidesti ja puhelinvastaava taitaa pitää minua ihan kahjona. (Lemmikkien terveyshuolet jos mitkä tekevät selvää puhelinkammosta.)

Ps. Googletin noin tuhat tuntia onko kissanhammas yhdyssana vai ei, grammarnatsit auttakaa! Miten voi olla kissankäpälät, kissankorvat ja kissankielet mutta kissanhammas muka ei ole yhdyssana!?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Flunssa x 1000000


En muista milloin sour cream & onion pringlesit olisivat maistuneet yhtä hyvältä kuin villapaitaan ja vilttiin kääriytyneenä. Ehdin jo hekotella helpottuneena että tämänvuotinen syysflunssa on harvinaisen vaisu yritelmä, mutta räkätauti riehaantui sanoistani ja pisti parastaan. Paleltaa, silmät tuntuvat rutikuivilta, pää on täynnä limaa ja läppäriä ympäröi vähemmän herttainen nenäliinameri. Syksyn ensimmäinen koulupäivä taitaa jäädä tänä vuonna välistä, mutta ainakin sain itseäni sen verran niskasta kiinni että sain tilattua repun joka minun piti ostaa jo viime vuonna. Jouduin käymään itseni kanssa pitkän väittelyn siitä voinko ostaa itselleni repun neljälläkympillä vaikka edellinen on ''vain vähän rähjääntynyt, imee asunnosta kaiken karvan ja kuluttaa vain 15 minuuttia tarraharjaukseen ennen lähtöä.'' Hassua miten helppoa on ostaa kasapäin kaikenlaista hömppää, mutta kun kyse on asioista joita oikeasti tarvitsen, harkinta-aika lähentelee vähintään puolta vuotta kerrallaan.

Yritin päästä syysfiiliksiin maalaamalla kynteni luumunpunaisiksi ja haaveilemalla uusien vihkojen ja kynien tuoksusta. Lukuvuosi alkaa melko tiiviillä paketilla joka sisältää elävän mallin piirustusta ja kuvitustekniikoiden opettelua, joten olen puoliksi innoissani, puoliksi kauhuissani. En ole piirtänyt tosissani niin pitkiin aikoihin että ihan hävettää, mutta uskon kurssien antavan moiselle piimäilylle tulta munille alta aikayksikön. Pitäisi vain antaa itselleen lupa olla ihan rehellisesti huono jossakin ja opetella kaikki alusta asti alusta nyt kun on ainutlaatuinen tilaisuus ammentaa tietotaitoa ammattilaisten ohjauksessa. (Oma paheeni kuvittamisen suhteen on se että pelkään opetella uusia asioita, koska en kestä sitä vaihetta jossa kynä ei vielä pysy kädessä. Haluaisin vain olla kaikessa paras jo ensiyrittämällä, oujea!)