perjantai 3. marraskuuta 2017

Unista oudoimmat


Olen aina kuulunut niihin ihmisiin, jotka näkevät unia joka ikinen yö ja myös muistavat ne aamulla. Arkipäiväiset tapahtumat saavat harvoin sijaa öisissä aivoissani, mutta muutama lentävä porsas ja rakastunut Voldemort kyllä saavat turhankin paljon ruutuaikaa. Päätin pitkästä aikaa listata kummallisimmat kudelmat, joita alitajuntani on hetkeen suoltanut:

1. Juoksin aivan hirvittävässä kiireessä koulun portaita alas ja riuhdoin takkia päälleni. Manas istui kiltisti kopassaan portaiden alla, nappasin kissan mukaani ja syöksyin talviselle pihamaalle. Olin kuitenkin unohtanut erään tärkeän seikan: kissat muuttuvat apinoiksi lumisateella. Kurkistin kauhuissani koppaan ja huomasin harmikseni että Manas oli muuttunut valkoiseksi, pitkäkarvaiseksi apinaksi. Vietin loppupäivän haastatellen eri päiväkoteja saadakseni selville mikä niistä soveltuisi parhaiten apinaksi muuttuneen kissani päivähoitoa varten.

2. Olin mahtava velho ja olin juuri ostanut uuden hienon taikatehosekoittimen, jolla aioin ällistyttää läheisen kylän asukkaat. Nauraa hekottelin omahyväisesti astuessani yleiselle esiintymislavalle, mutta kun painoin tehosekoittimen nappia, se ei tehnytkään taikoja vaan alkoi surisemaan tylsästi niin kuin kuuluukin. Juoksin pettyneenä paikalta. Perääni heiteltiin tomaatteja.

3. Olin hurja merirosvo ja seilailin mahtipontisella aluksellani pitkin myrskyisiä meriä. Koko laivan alaosa oli pyhitetty kissoille, ne elelivät siellä omissa pienissä hotellihuoneissaan ja käyttivät ihmishuonekalujen miniversioita. Ryöstelin toisilta aluksilta kissanhiekkaa ja ruokaa elättääkseni kissaperheeni. (Näin tämän unen muuten heti kun olin tilannut Mustista ja Mirristä 112kg kissanhiekkaa!)

4. Onnistuin jostakin syystä suututtamaan avaruusnoidaksi kutsutun olennon. Avaruusnoita oli (nimensä mukaisesti) avaruudesta saapunut noita, joka pystyi hetkellisesti ottamaan ihmisen ulkomuodon ja rakasti ihmisten syömistä välipalaksi. Kaikesta mahtavuudestaan huolimatta tämä hurmaava intergalaktinen roisto ei kuitenkaan osannut hallita alkeellisen ihmiskehon ilmeitä. Noidan valeasussa tunnisti siitä, että tämä tuijotti aina silmät järkyttyneenä selällään ja kuola valuen uhriaan. Juoksentelin koko unen ajan ympäri kaupunkia yrittäen bongata avaruusnoidan ajoissa ja suojautua milloin minnekin välttääkseni lautaselle päätymisen. Herättyäni aamulla ja lähdettyäni kaupungille hoitamaan normaaleja askareitani minulla oli lievästi sanottuna hieman epämiellyttävä olo jos joku sattui vilkaisemaan minua hieman normaalia pidempään.

5. Ihmiset käyttivät hissien sijasta alligaattoreita kerroksien väleillä siirtymiseen. Täytyi vain hypätä alligaattorin torahampaiseen kitaan, jolloin pääsi ryömimään toisen matelijan suusta ulos oikeassa kerroksessa. Jostakin syystä tahdoin välttämättä käyttää portaita ja ihmiset pitivät minua omituisena foliohattuna.

1 kommentti:

  1. Hahaa, ihan tosi mahtavia unia. Mun unet on vähän arkisempia, mutta yleensä niihinkin sisältyy aina jokin epärealistinen elementti :D

    VastaaPoista