lauantai 11. marraskuuta 2017

Vuosi ilman venytyksiä



Pahoittelut ällöttävistä kuvista, mutta mikä muukaan kruunaisi repeilleet korvanreiät paremmin kuin vessan kellertävä valo! (Oma läppärini on aivan susi värien korjailussa, sillä näyttö vääristää aika mukavasti.) Otin kahdeksan millin venytykset pois molemmista korvistani reipas vuosi sitten kärsittyäni hetkellisen identiteettikriisin ja kyllästyttyäni kutiseviin koruihin. Heti tunnelien pois ottamisen jälkeen korvanlehdet näyttivät aika kamalilta, etenkin oikea korva, jonka reikään sain ikävän haavan sovittaessani ebaysta ostettua lasikorua. Venytykset kuroutuivat pystysuoriksi viilloiksi noin kuukaudessa ja normaaleja nappikorviksia pystyin käyttämään ilman putoamispelkoa kahdessa kuukaudessa. Viillot ovat vuoden aikana tiukentuneet supumpaan ja ovat paljon huomaamattomammat kuin ensimmäisinä koruttomina kuukausina.

Otin viimeisimmän kuvan vajaa viikko sitten ennen kuin tein päätöksen jatkaa elämääni venytyksien kanssa. Rehellisesti sanottuna olen painiskellut viimeiset pari kuukautta vanhojen korujen ikävöinnin ja nappikorviksien tylsyyden kanssa. Olen katsellut youtubesta korvien korjausleikkauksia ihan vain järkyttääkseni itseni järkiini, mutta videoilla olikin aivan päinvastainen vaikutus. Tajusin pitäväni venytyksiä aivan samalla tavalla osana itseäni kuin pinkkejä hiuksia ja nenäkorua. Nyt voin ainakin rehellisesti sanoa kokeilleeni olla ilman kaikkia kolmea ja tulleeni siihen lopputulokseen että elämä on kivempaa vakiokoristusteni kanssa. Rokkaan paljon mieluummin arpiset korvani cooleilla tunneleilla kuin jään murehtimaan niiden tyhjyyttä.

Korvien uudelleenvenytys on sujunut suorastaan omituisen helposti. Ensimmäisenä päivänä korvia hieman jomotti, mutta tänään oikeaan korvanreikään sujahti vaivatta kuusimillinen ja vasempaan nelimillinen. En luultavasti venytä korvia normaaliin kokoonsa asti, kutonen vaikuttaa tällä hetkellä omaan silmään siltä kaikista sievimmältä koolta. Jos opin jotakin edelliseltä venytyskorujen kaudelta niin ainakin sen että materiaaleihin kannattaa panostaa. Lasi, kivi ja titaani olkoon tukenani tämän prosessin ajan!

6 kommenttia:

  1. Oi, pienet venytykset on niin nätit ♥
    Mutta hyvä että kokeilit! Harva asia tuntuu paremmalta kuin tyytyväisyys omaan ulkoiseen olemukseensa tai itsensä löytäminen.
    Mä kriiseilen tukastani tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin hiuskriisi taitaa olla se kaikista yleisin tuskastumisen aihe. Nyt kun hiukset eivät ole enää kasvatuksen puolivälin omituisessa tilassa, kyllästymiset ovat tosin onneksi vähentyneet : D

      Poista
  2. Venytyksiin on saatavilla niin ihania koruja! Mulla on ollut vähän salaa ehkä mietinnässä korvien rustolävistyksistä luopuminen, mutta toisaalta ne on myös tosi ihanat. Tyylini on kyllä muuten tavallistunut vuosien saatossa, mutta ei ole vieläkään yhtään tavallinen olo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että kaikilla tyyli kehittyy aikuismaisemmaksi ja hillitymmäksi ajan kanssa kun tulee oppineeksi kokeilujen kautta mikä on käytännöllistä ja mikä ei :3

      Poista
  3. Mä olen haaveillut isoista venytyksistä melkein kymmenen vuotta, mutta mun korvani eivät ole koskaan yhteistyöhaluisia, mitä lävistyksiin tulee. Peruskorviksienkin kanssa on aika isoja ongelmia, joten ehkä on turvallisempaa jättää venytykset mun kohdaltani vain haaveeksi :D Sulle tuollaiset pienet venytykset kyllä sopivat tosi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen tuskasi niin hyvin! Olen allerginen nikkelille joten käytännössä kaikki vähääkään halvemmat korut kehittävät korviin todella kipeät patit tai kutittavat hurjasti : D

      Poista