tiistai 26. joulukuuta 2017

Ähkyjäiset

Jumalatkin olisivat kavahtaneet sen kuolemaa uhmaavan ruokamäärän edessä, jonka sunnuntaina ahdoin kitusiini. Maksoin ahneudestani kalliisti: kinkut, herkut ja karjalanpaistit harrastivat ilmeisesti romurallia vatsassani seuraavat kaksi päivää. Makoilin koko joulupäivän sohvalla piirrettyjen parissa kuin kylmänhikinen porsas aamutakissa, onneksi lämmin kauratyyny karkoitti pahimmat ähkyn tuskat ja kylkiä vasten pörisevät kissat lievittivät hieman ruokamorkkista. Kai sitä kerran vuodessa vain on kuoltava ruuan yliannostukseen, jotta tulee taas muistaneeksi miksi ravintoa nautitaan kohtuudella.

Jos villiä närästystä ja repeämispisteessä olevaa vatsaa ei lasketa, tämänvuotinen joulu oli juuri sellainen kuin pitääkin. Kanelintuoksuisia kynttilöitä, paksut lumikinokset, hyvää ruokaa, piirrettyjä ja rentoa chillailua. Oman pienen jännitysmomenttinsa päivään toi runsas savun tupruaminen naapuritalosta, jolloin sisäinen hepulihousuni pääsi valloilleen ja vaati minua rämpimään tohveleissa umpihankeen tarkistamaan mitä naapurin takapihalla tapahtuu. Eipä ollutkaan savua vaan vesihöyryä, ilmeisesti naapurissa on hc saunojia ja todella omituinen ilmanvaihto. Hyppelehdin jalanjäljissäni takaisin omaan rappuun ja jouduin nolostuneena riisumaan litimärät, jääklimppiset tohvelit jo portaiden alapäässä. Sukkahousutkin kastuivat polviin asti, perhana. Lahjasatoa voin kehua ehkäpä parhaaksi pitkiin aikoihin, en ole enää pariin vuoteen saanut yhtäkään hutipakettia, eikä kuusenalusta pettänyt tänäkään vuonna. Ajattelin kyllä tänään kuvata erikseen pakettien sisältöä, mutta aurinko viipyi taivaalla tänään noin kaksi minuuttia (tai siltä se ainakin tuntui!) Opossumin kallo tuli postissa jo pari viikkoa ennen joulua, mutta kai se laskettanee lahjaksi minulta minulle. Myönnettäköön että saatoin myös syödä Elinan leipomat suklaapähkinäkeksit jo pari päivää ennen joulua, hups.

Ps. Ihan vain rennon joulunajan kunniaksi yritin värjätä itselleni siististi violetista vaaleanpunaiseen liukuvat hiukset, mutta katastrofihan siitä seurasi. Pamautin päähäni tujuimman pinkin jonka löysin peitellääkseni tuhot ja voin kerrankin olla todella tyytyväinen siitä miten nopeasti väri valuu viemäriin vasta blondatusta tukasta. Ehdin kärsiä neonpinkistä violettilaiskuisesta sotkusta vain nelisen päivää kun kutrini jo palautuivat vaaleanpunaisiksi. Varsinainen joulun ihme, hehe!

3 kommenttia:

  1. Ihanan kuuloinen joulu, ähkystä huolimatta! Opossumin kallo kuulostaa jännältä, mistä kaukaa se tuli? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikoista Marylandista, siellä toimii eräs todella taitava replikaatintekijä :3

      Poista
  2. Hyvähän se on tarkistaa että naapurilla on kaikki kunnossa ja kuinka paljon sinne omaan napaan mahtuu! :D Itse säästyin onneksi ähkyltä.

    VastaaPoista