lauantai 20. tammikuuta 2018

Hillitse himosi, hallitse halusi

Lahden henkkamaukassa on hyvät kattovalot. Raahasin koppiin käsivarret notkuen kasan kenkiä, kaksi paitaa ja neuleen ihan vain huvikseni. Tavallaan kaipaan sitä tunnetta minkä uusien vaatteiden ostaminen aiheuttaa, pientä innostusta ensimmäisestä kerrasta jolloin pitäisin vaatteitani, pehmeästä kankaasta ja käyttämättömistä kengistä. Hintalappujen leikkaamisessa ja ostosten laskostamisessa vaatekaappiin on sitä jotakin mikä saa niskavillat nousemaan mielihyvästä, mutta loppujen lopuksi suurin osa hetken mielijohteessa napatuista kankaan kappaleista jää lojumaan kissankarvaisina lattialle jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Vaatekaappini on yksi suuri musta mylläkkä kun pengon tylsiä vaatteitani läpi. Vaatteita on ihan hirveästi, mutten loppujen lopuksi käytä niistä kuin muutamia mukavaksi koettuja yhdistelmiä. Pääsin joulun alla viimeinkin eroon isosta kassillisesta käyttämättömiä yksilöitä, mutta jo lastin lähdettyä kirpparille tajusin että kaapissa kummittelee yhä läjäpäin rynttyitä ihan vain siksi että ehkä joskus keksin niille käyttöä (todennäköisesti en koskaan.) Pistin viime talvena merkille että silloin kun olo on muuten väsynyt, alakuloinen ja tunkkainen, ostelen tarpeettoman paljon vaatteita ihan vain piristääkseni itseäni. Tänäkin tammikuuna mieli on vetänyt kauppoihin ihan vain katselukierroksille vaikken varsinaisesti tarvitsekaan mitään. Viime vuodesta viisastuneena olen kuitenkin alkanut kysymään itseltäni jokaisen tavaran kohdalta tarvitsenko sitä oikeasti vai haluanko vain kohottaa mielialaani. Ei itsensä hemmottelussa mitään väärää ole, mutta jos ostos tuntuu hyvältä kassalla muttei enää kotona, ei sitä enää taideta laskea hemmotteluksikaan. Lähdin kaupasta tarvitsemani pitkähihaisen kanssa ja jätin kännykkääni kuvat kengistä ja vartalotuoksusta, jotka olisin tahtonut ostaa huvikseni. Ehkäpä palaan niiden luo jos se yhä tuntuu hyvältä idealta vielä seuraavassa kuussa.

Tämän vuoden tavoitteisiini kuuluu yksi hurja tehtävä: kaikki turha pellolle vaatekaapista, tunnearvosta viis! Jos en ole käyttänyt jotakin kahteen vuoteen, en todennäköisesti tule sitä käyttämään jatkossakaan. Jos tämän vuoden lopussa pystyn navigoimaan vaatekaapissani ilman karttaa, viidakkoveistä ja kompassia, olen päässyt jaloon tavoitteeseeni varsin onnistuneesti.

4 kommenttia:

  1. Harrastan kanssa tuota kuvaamista kun ei ole ihan varma onko tavarasta iloa myöhemminkin. Mikäli kuva unohtuu kännykän syvyyksiin eikä siihen palaa enää niin ei se sitten ollutkaan tärkeä.
    Pitäisi itsekin karsia noita kaappiin erinäisistä syistä unohtuneita rättejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoksasin tuon kuvaamiskikan itse vasta ihan äskettäin ja kyllä toimii! : D Otan kanssa sovituskoppikuvia niin voin miettiä oliko ne vaatteet nyt niin käytännöllisiä ja mahtavia. Musta tuntuu että tää vaatekaapin raivaaminen on jokavuotinen ikuisuusprojekti, ehkä 2018 puhaltaa uudet tuulet ja oikeasti saan aikaan minimalistisen käytännöllisen kaapin.

      Poista
  2. Hyvä systeemi! Taidan kanssa ruveta ottamaan kuvia. Itekin oon tällä hetkellä käymässä läpi vaatehuonettani, mulla on sama juttu, että vaatteita ja krääsää tulee ostettua silloin kun on mieli maassa tai ihan vaan tylsää, ja siitä koitan päästä eroon. Niin, että jo valmiiksi miettii tavaralle sopivan paikan ja käyttökohteen, ja vaatteelle tilaisuuden missä sitä voi käyttää, ja mihin sen voisi yhdistää. Mulla on ollut myös paha tapa roudata kaupasta vaatteita kotiin sovittamatta, ja kotona vasta sitten on huomattu että eihän se istu ollenkaan. Kuinka tyhmää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että lähestulkoon kaikki mun tuntemat ihmiset havahtuu viimeistään kevään tienoilla tismalleen samaan ongelmaan : D

      Poista