sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kuinka minusta tuli kissanatsi?


Harva asia maailmassa herättää minussa sen kummempaa intohimoa, mutta jos yksi aihe varmasti tuottaa tunteiden paloa niin se aihe on kissat. Olen pääsääntöisesti rauhallinen ujo hissukka, mutta kissojen vuoksi voisin vaikka laulaa melodramaattista oopperaa keskellä suurkaupungin toria jos siitä oikeasti olisi jonkinlaista hyötyä maailman kissatilanteelle. Päässäni on joskus yön pimeinä tunteina pyörinyt absurdeja ajatuksia siitä mitä tekisin jos murtovaras syöksyisi yllättäen asuntooni valmiina sieppaamaan kallisarvoiset nelijalkaiseni ja olen päätynyt monet kerrat mietteissäni sankarilliseen miekkataisteluun keskellä olohuonetta. Aivan sama toimisiko miekkana lampunjalka tai tekokuusi, puolustaisin rakkaitani viimeiseen asti kuten kaltaiseni hullun kissamuijan kuuluukin.

Sain ensimmäisen kissani kun olin täyttänyt yhdeksän. Pieni rispainen kissanpentu ilmaantui pihallemme kärkkymään kanalan ruokia ja muutaman päivän metsästyksen päätteeksi isä sai kannettua villapaidan uumenissa rääkyvän käärön sisälle turvaan. Olin haltioissani, kuin taikaiskusta kissan omistajaa ei löytynytkään ja sydäntäraastava purnaamiseni sai vanhemmat suostumaan siihen että puolivilli koltiainen jäi meille. Olin jo kauan ennen Tintin tuloa pitänyt kissoista, mutta tuo ensikohtaaminen sai minut suorastaan rakastumaan. Monia vuosia myöhemmin sain kuulla että kissanpentu oli peräisin tien toiselta puolelta, jossa eräs epämiellyttävä turaäijä oli ollut lopettamassa kissapesuetta kun yksi niistä pääsikin vahingossa karkuun. Sellaista elämä kuitenkin maalla oli. Naapurustossa lähestulkoon kaikilla oli kissoja ja kissat myös vaihtuivat usein. Oli täysin normaalia että kaksivuotiaat kissat katosivat petojen suihin tai jäivät auton alle. Ketään ei juurikaan hetkauttanut leikkaamattomana talolta toiselle vaeltelevat urokset elleivät ne kusseet ovenpieluksia pilalle tai tapelleet omaa kissaa sen verran pahaan jamaan että lääkärikäynti oli tarpeen. Ehkä järkyttävin asia jota pidin täysin normaalina oli se, että kissat saattoivat ihan hyvin viipyä kesäreissuillaan jopa kuukauden putkeen ilman että kukaan alkoi edes etsiä. Kissathan olivat vain kissoja. Luonto toimi niin ja uusia kyllä saisi vaikka ilmaiseksi.

Aloin valaistua asioista vasta noin viisi vuotta sitten kun muutin omilleni ja päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani pyhän birman hankkimisesta. Sitä ensimmäistä aikuisiällä suunnitellusti hankittavaa kissaa etsiessäni jouduin oikeasti tutustumaan kissoihin lajina ja järkytyin siitä miten vähän olin oikeastaan niistä edes tiennyt. Kissat voivat elää kevyesti 18 vuotiaiksi. Kissaa ei saa lain mukaan jättää yli 24 tunniksi yksin. Kissa on 100% lihansyöjä ja kaupan ruuissa on silti vain 4% lihaa. Kissallekin kertyy hammaskiveä jota pitää poistattaa lääkärissä säännöllisesti. Kissan voi pestä. Kissaa voi kouluttaa. Kissa ei ole moksiskaan kynsien leikkaamisesta. Kissa kuuluu opettaa käsikesyksi. Suurin tajuaminen kuitenkin iski silloin kun tulin pohtineeksi sitä voisinko koskaan laskea vajaan tonnin maksanutta kissaa maalla pihalle kuten maatiaista. En tietenkään voisi. Siinä hirveän huonon omatunnon kourissa tulin ymmärtäneeksi että kotikissoja kohdellaan Suomessa aika helvetin karmeasti vanhojen asennevammojen lisäksi siksi että niistä ei tarvitse maksaa ja niitä on aivan liikaa. Kissaa ei edelleenkään nähdä täällä, sivistyneessä pohjoismaassa, samalla tavalla suojelua, rajoja ja hoitoa tarvitsevana lemmikkieläimenä kuin esimerkiksi koiraa. Ymmärrän kyllä maatilojen työkissat kunhan niistä pidetään aikuisten oikeasti huolta, mutta valitettavan iso määrä kissoja jolkottelee pitkin vilkkaiden teiden reunoja taajamissa missä koko touhu on kiellettyä. (En nyt oikeasti jaksa uskoa että siellä omassa pienessä rivarinpätkässä on niin suurta hiiriongelmaa että nelijalkainen tuholaispartio pitäisi päästää kiertämään koko asuinalue milloin lystää.)

En ole itsekään mikään maailman mahtavin ja fiksuin lemmikinomistaja, mutta ainakin yritän parhaani. Pian sen oman birman saatuani liityin facebookissa muutamiin kissaryhmiin joissa saatoin oppia lisää kissanhoidosta asiaan enemmän perehtyneiltä ihmisiltä ja olen mielelläni jakanut kuulemiani ohjeita myös eteenpäin silloin kun tarve on vaatinut. Pääasiassa ryhmissä on saanut keskustella hyvässä hengessä, mutta aika usein sitä tulee saatua lunta tupaan lapsuudestakin tutuilla iskulauseilla kuten ''Kissalla on oikeus kokea äitiys!'' ja ''Ei ne kissat ennenkään lääkärissä käyneet, ne vain kuolivat terveinä vanhuuteen!'' sekä ''Näin on tehty aina ennenkin!'' Minua on haukuttu narisevaksi besserwisseriksi, mitään elämästä ymmärtämättömäksi kaupunkilaistytöksi, kokemattomaksi nalkuttajaksi, ärsyttäväksi valistajaksi ja ihan muuten vain helvetin kissanatsiksi. Omaan silmään on aika mielenkiintoista miten nimenomaan vanhentuneen (ja kissoille vahingollisen) tiedon jakajat ovat myös niitä äänekkäimpiä riidanhaastajia kissapalstoilla, olit itse miten asiallinen, ystävällinen ja ymmärtäväinen tahansa. Oli miten oli, vaikka sitä aika ajoin tulee sellainen olo että tekisi mieli vetää paperipussi päähän ja vetäytyä kaikesta kissoihin liittyvästä keskustelusta ikuisiksi ajoiksi, jaksan mielelläni kaiken kuran jos jossain on oikeasti joku joka saa noista keskusteluista saman hyödyn kuin minä aikoinani sain. Ohessa listattuna suosikkiörvellykseni joita kissakeskusteluissa pyörivä väkisinkin kuulee:

  • Minulla on kissoista 40 vuoden kokemus ja tiedän niistä kaiken, ikinä ei ole tarvinnut yhtäkään kirjaa tai artikkelia lukea aiheesta koska käytäntö on opettanut minulle kaiken!
  • Miten niin se halvin markettiruoka on pahaksi kissoille? Ei sitä myytäisi jos se olisi huonoa ravintoa, ei ihmisillekään myydä mitään mikä olisi niiden terveydelle vaaraksi!
  • Vilja kuuluu olennaisena osana kissan ruokavalioon koska kissa syö hiiriä ja hiiret syövät viljaa
  • Kissani on kostonhimoinen mulkku, se pissailee pitkin asuntoa ihan tahallaan
  • Kissallani on oikeus kokea äitiys, se suree jos ei koskaan saa pentuja
  • Kissani pitää saada panna edes kerran elämässään tunteakseen itsensä miehiseksi mieheksi
  • Kissani kyllä tunnistaa mikä on myrkyllistä ja mikä ei, ei kasvien kanssa tarvitse varoa
  • Se että kissani ulkoilee leikkaamattomana on oma asiani, ei se minun vikani ole jos jonkun toisen kissa saa pentuja minun kissani kanssa tai joutuu lääkäriin tapeltuaan kissani kanssa
  • Sillä että kissani tekee joka vuosi kahdet pennut ei ole mitään tekemistä sen kanssa että Suomessa hylätään 20 000 kissaa joka vuosi, kaikki pentuni pääsevät aina rakastaviin loppuelämän koteihin
  • Kissa on halpa ja helppo lemmikki (oma suosikkini)
  • Kissa kannattaa antaa pois tai lopettaa kun vauva syntyy
  • Kissa kannattaa antaa pois tai lopettaa kun taloon tulee koiranpentu
  • Kissa kannattaa antaa pois tai lopettaa jos muuttaa maalta kaupunkiin
  • Kissa kannattaa antaa pois tai lopettaa jos siitä koituu eläinlääkärilaskuja
  • Kissa kärsii jos sitä rajoittaa millään tavalla, sitä ei saa kieltää tai pitää sisällä
  • Kissan pitäminen sisällä on Jumalan leikkimistä, ei ihminen voi päättää sellaista! (Toinen suosikkini)
  • Kissasta ei pidä pyytää rahaa, rotukissojen kasvattajat rahastavat toiminnallaan
  • Kissojen rokottaminen on turhaa vouhotusta ja rahastusta
  • Kissojen käyttäminen eläinlääkärin tarkastuksissa on turhaa vouhotusta ja rahastusta
  • Jokaisella meistä on oikeus pitää lemmikkiä vaikkei olisikaan varaa maksaa leikkauttamisesta, rokotuksista, madotuksista, kissanhiekoista tai eläinlääkärikäynneistä!

6 kommenttia:

  1. Täälä toinen kissanatsi. Mähän erosin kaikista muista kissaryhmistä paitsi raakaruokintaryhmästä kun en jaksanu enää kuunnella tai yrittää kouluttaa ihmisiä.

    Oon toisaalta miettiny tota sisäkissajuttua nyt paljon kun olin työttömänä. Mikäli itse vietät viikonkin sisällä haistamatta edes ulkoilmaa niin siinä nousi hirveä päänsärky. Oonkin siis tarkkaillut sisäilman laatua siitä lähtien ja päästäny kissaa niin paljon parvekkeelle, käyny sen kanssa ulkona ja availlu ikkunaa kun mahdollista, mikä on kyllä näkyny parempana käytöksenä. Että joo, kissa varmaan kärsii huonosta hapesta, mutta ei se oikeuta päästämään valvomatta ulos. Aktiviteeteillakaan ei voi perustella vapaata ulkoilua...

    Rotukissojen ja maatiaisten hintahaarukka on kyllä naurettavan suuri. Maatiaisten hinta voisi olla hieman korkeampi, mutta ei kuitenkaan liian korkea. En haluaisi nähdä sen menevän siihen että rotukissat ovat se pääasiallinen juttu, sillä sitten ollaan pian samassa pisteessä kuin rotukoirien kanssa ja meillä on käsissä läjä lisää sairaaksi jalostettuja yksilöitä. Tästäkään aiheesta ei saa puhua ilman että joku vannoutunut koiraihminen hyökkää kimppuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin mietin tuossa eilen otsasuoni tykyttäen että eroan kaikista ryhmistä kun mua koko sydämestään inhoava rouvasihminen on ottanut asiakseen spämmätä kaikkiin mun kommentteihin kettuilevia vihjailuja siitä miten minä en voi tietää mistään mitään kun ei löydy ulkokissoja : D Aina sama tyyppi haastamassa riitaa oli aihe mikä tahansa, mulla on varmaan niin ärsyttävä naama tai jotakin. Rusinat rasahteli viimeistään silloin kun sama tyyppi kanteli musta ryhmän ylläpitäjälle siitä että ''kylvän riitaa'' vaikka itse oli se aggressiivinen osapuoli nimittelyineen. Lähdin sitten omatoimisesti suksimaan kyseisestä ryhmästä kun ilmapiiri vaikutti olevan kovin takapajuinen.

      Oon miettiny sisäilmajuttuja itsekin, tulen itse niin nopeasti mökkihöperöksi neljän seinän sisällä että oon pari edellistä vuotta yrittänyt kovasti totuttaa Manasta kulkemaan valjaissa pihalla. Tähän mennessä se oma lasitettu parveke on kuitenkin ollut lemppari, ohi kulkevat lenkkeilijät on kissaraasulle vielä toistaiseksi liikaa. Musta ois ihanaa asua omassa talossa, olisi siistiä päästä rakentamaan kissoille kunnollinen ulkotarha ja istuttaa sinne jotakin kivaa naposteltavaa.

      Samaa mieltä hinnoista! Ymmärrän kyllä ettei kasvattajat halua päätyä miinukselle pesuetta vaivalla hoidettuaan, mutta välillä kieltämättä ihmetyttää miten eri rotujen välillä voi olla melkein tonnin ero. En tiedä aiheesta hirveästi, varmaan kysyntää on niin paljon että pystyy ihan huoletta pyytämään isojakin summia pennusta vaikkei rahaa olisi mennyt enempää kuin asiallisesti kasvatettuun kotikissaan. Musta maatiaispennun hyvä hinta koostuisi madotuksista, rokotuksista, mikrosirusta ja jos oikein hifistellään niin varhaisleikkuusta. Sellainen 150e valmispaketti ois ihan kelvollinen, ihan niin kuin löytölöissäkin. Kaikissa rotuharrastelijoissa taitaa olla se oma snobi kuppikuntansa jolta unohtuu se eläimen terveys matkasta kun tavoitellaan sitä täydellistä karvajalkaa. Birmakin on suhteellisen terve rotu, mutta sisäsiittoisuusprosentti on vähän liian iso että pääsisi kehuskelemaan. Silti kuulemma kyseisen mallin kasvattajista löytyy kiukkuista sakkia joka on sitä mieltä ettei birmoja saa missään nimessä risteyttää ei-birmojen kanssa terveemmän linjan saavuttamiseksi.

      Poista
    2. Meilläkin menee pihailut enemmän siihen, että nökötetään kantokopassa valjaissa kun kaikki liikkuva pelottaa. Että se siitä ulkoilusta. :D Tarha olisi se kaikkein paras vaihtoehto, mutta eipä semmoisen rakentaminen tänne Helsinkiin neljänteen kerrokseen onnistu.

      Kissanpennun oikeanlaiseen hoitoon perustuvat maksut on ihan perusteltuja. Sitten niitä pentueita ei ehkä tehtailtaisi tyhmiin uskomuksiin perustuen kun se pentu toisi kustannuksia ja sen eteenpäin saaminen olisi ehkä hieman hankalampaa. 150e ei tuossa tapauksessa ole paha summa kuten sanoit.

      En siis missään nimessä lyttää tervettä rotuharrastamista, mutta kaikkien pitäisi vähintään tiedostaa, että sisäsiittoisuus ja pelkän ulkoisen olemuksen perusteella jalostaminen (erityisesti jos jalostaminen johtaa johonkin rakenteelliseen ongelmaan kuten lyttykuonoisilla koirilla) on hieman tyhmää ja ongelmien kieltäminen vielä tyhmempää. Eli siis eniten huolettaa juurikin nuo kiukkukasvattajat.

      Poista
    3. Enpä voisi asiaa tuon paremmin ilmaista, mahtavaa että kissoissa on niin monimuotoisia ja erinäköisiä yksilöitä mutta järki käteen ennen kuin ollaan tasoissa ylijalostettujen koirien kanssa :x Suomessa onneksi ollaan vielä suhteellisen selvillä vesillä kun kissaliitto ei hyväksy mm. lyhytjalkaisia kissoja listoilleen, mutta on meillä silti liian lyttynaamaisia persialaisia ja nivelongelmaisia luppakorvakissoja ihan vain siksi että näyttää söpöltä.

      Poista
  2. Kommenttini ei nyt oikein liity juuri tähän postaukseen, mutta tulin vain kertomaan, että eksyin tänne vähän vahingossa ja täytyy sanoa, että sulla on todella kiva blogi! ^^ olen harmitellut kuinka perinteiset blogit ovat hiljalleen katoamassa, joten on todella piristävää löytää vielä itselleen uusia ja mielenkiintoisia blogeja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiii kiitos hurjasti ^3^ Samaa harmittelen itsekin, kaipaisin hurjasti lisää lukemista!

      Poista