lauantai 17. maaliskuuta 2018

Ketku kevätkuntoon

Kerran jos toisenkin olen saattanut marmattaa sohvan perimmäisestä nurkasta miten olo on talven jäljiltä ihan kamala. Lopputalvi tuntuu suunnilleen samalta kuin hirvittävästä ripulista toipuminen: heikottaa, väsyttää, olo on pöhöttynyt ja yksinkertaisesti niin epämukava ettei tee mieli liikahtaa mihinkään. Toisaalta tekisi mieli vain maata paikallaan, mutta toisaalta jokainen solu kehossa alkaa hissukseen kiljua vaihtelua makuuhaavan uhalla löhöilylle. Nyt kun aurinko alkaa taas paistaa eikä kirotuilta valonsäteiltä voi piiloutua edes kaihtimia säätämällä, on aika tehdä mystinen muodonmuutos suohirviöstä vähemmän suohirviöksi. Listasin alle niksin jos toisenkin joilla karkoittelen talven traumat tiehensä.

1. Kotitekoinen huulikuorinta. Sen jälkeen kun palellutin huuleni pakkasessa, mokomat eivät ole ottaneet parantuakseen sitten millään. Huulet ovat jatkuvasti rutikuivat ja riekaleiset kuin muumiolla, eikä huulipuna tule kysymykseenkään. Vaikka rasvaaminen tuo hetkellisen helpotuksen, viimeistään seuraavana aamuna huulet ovat taas rusinoituneet. Huulikuorinnat maksavat kaupoissa mansikoita, joten olen tyytynyt kotikaapin aineksiin: keskenään sekoitetaan kaksi teelusikallista sokeria, yksi teelusikallinen oliiviöljyä (tai kookosöljyä, se on paremman makuista) ja kaksi teelusikallista juoksevaa hunajaa. Kuorinnan voi näppärästi sekoitella vaikka pieneen lasiin ja laittaa kelmua päälle, jotta muumiohuulten pelastus säilyy seuraavaan käyttökertaan. Mömmöä hierotaan normaalin kuorintavoiteen tapaan huuliin niin kauan kuin siltä tuntuu ja pienen huuhtelun jälkeen kevyt kerros rasvaa päälle. Opin tässä vähän aikaa sitten myös sen, että huuliin voi yöksi laittaa vaseliinia, jotta kosteus ei pakene patterien paahteessa unien aikana.

2. Valmiit vesipullot kaapissa ja repussa. Jääkaappikylmä vesi on yllättävän herkullista, puolen litran limupullot voi hyvin säästää uudelleenkäyttöön. Kahden litran tavoite tulee helpommin täyteen kun kaapissa on valmiiksi sievässä rivissä neljä vesipulloa. Ei tarvitse kuin juoda kaikki pullot kaapista sen enempää ajattelematta ja kroppa saa kauan kaivatun nesteytyksensä.

3. Hyvästi bussikortti! Päätin nuukuuksissani että kävelykausi alkaa tasan nyt, enkä maksa enää kuuttakymppiä kuussa paikallisbussista. Minulla on talvisin ongelmia hikisen sisäliikunnan kanssa kun atooppinen iho kuivuu ja tulehtuu entisestään, joten kävely on hellä vaihtoehto tällaiselle lihaksettomalle laihaläskille. Kävellen kouluun kulkemisessa on se hyvä puoli ettei hommasta voi oikein luistaa jos aikoo vielä joskus valmistuakin.

4. Pilkotut välipalat. Joo, kaikkien kliseiden äiti, mutta toimii. Olen ottanut tavaksi pilkkoa itselleni aamuisin kupin vihanneksia leivän kaveriksi. Toisina aamuina kupissa voi olla mustikoita, toisina veriappelsiinia tai muita hedelmiä. Juju on tehdä terveellinen syöminen niin mukavaksi ja helpoksi ettei siitä oikein laiskuuttaan viitsi laistaa. Valmiit vihannestikut ja dippikastike kaapissa tarttuvat näppeihin näppärämmin kuin mättöannoksen ainekset. Pyrin tällä hetkellä siihen että jokaisella aterialla on jotakin vihreää kaverina. (Opin muuten vasta Hämeenlinnassa että appelsiineja ei tarvitse kuoria, koko hedelmä on yleensä jäänyt ostamatta sen takia että sen valmistelu on niin ällöttävää ja sotkuista. Ei tarvitse kuin viipaloida hedelmä omaa silmää miellyttäviin lohkoihin ja imaista hedelmäliha suoraan kuoresta ilman ympäri ämpäri roiskahtelevia mehusuihkuja.)

5. Epäsuohirviöityminen. Olo on itsevarmempi kun tietää olevansa huoliteltu. Koin kummallisen virkistäytymisen tunteen ihan vain siistittyäni kulmakarvani kerrankin ajan kanssa käyttäen apuna kulmaharjaa, saksia ja pinsettejä. Leikkasin, viilasin ja lakkasin kynnet. Vartalokuorinta. Jalkakylpy. Freesi hiusväri. Hiusten harjaaminen. Ulkonäköasioita tulee helposti lykättyä ihan vain laiskuuttaan, mutta itsensä hemmottelulla on loppujen lopuksi yllättävän iso vaikutus (ainakin omaan) oloon.

6. Venyttely. Sisäliikunta voi olla ikävää jos sattuu elämään karvanlähtöaikaa potevien lemmikkien kanssa, mutta kun ei tule hiki, ei naamaankaan tartu karvakuorrutusta. Olen opetellut melko tylsähkön, rauhallisen sarjan erilaisia ei-akrobatiaa vaativia venytysliikkeitä jotka toistan kerran päivässä. Vuosi on 2018 ja minä yllän varpaisiini karjahtelematta tuskasta! Kummasti se olo kohentuu kun veri alkaa kiertää jumiutuneiden hartioiden yli aivoihinkin.

7. Uusi soittolista. Olen sen verran melankolinen mörökölli että soittolista muuttuu raskaan laahaavaksi talven aikana. Yritän aina tubessa vieraillessani eksyä uudemman (ja menevämmän) musiikin pariin saadakseni tuleville koulumatkakävelyilleni pientä lisäboostia. Kun elämän taustamusiikki on pirteää, on kai fiiliskin.

8. Mukavat, mutta siistit kotivaatteet. Talvikalsarit lipsahtavat helposti sellaiseen kotivaatesettiin että peilikuvakin irvistää kauhusta. Kissankarvainen, muodottomana roikkuva paita jonka rintamuksesta voi lukea edellisviikon ruokalistan, lököttävät kulahtaneet kalsarit ja eripariset villasukat eivät tee olosta erityisen hehkeää, vaikka kuminauha ei puristaisikaan vyötäröä. Myönnettäköön että olen hengaillut koko kaamosajan yövaatteissa, toisinaan jopa kaupungilla, kun ei sen talvitakin alta kuitenkaan näe mitään. Nykyään myydään onneksi ihanan pehmeitä huijaushousuja eli kankaisia legginsejä jotka muistuttavat hyvin erehdyttävästi oikeita housuja. Ei kun nätisti istuva printti t-paita ja samaa paria olevat sukat kaveriksi niin yllätysvieraidenkaan tupsahtaminen paikalle ei aiheuta jäätävää paniikkia omasta possumaisuudesta. En tiedä tuntevatko muut samalla tavalla, mutta jos hengailen kaiken aikaa yöpuvussa, en herää kunnolla ja olo on lahnamainen. Päivävaatteilla on outo vaikutus omaan mielialaan, ehkä aivoni ovat asennoituneet siihen että yövaatteet tarkoittavat sunnuntailaiskottelua ja päivävaatteet pirteää toimintaa.

Yritin kyllä keksiä kymmenen kevätkuntokeinoa, mutta talven nuuduttamat aivoni eivät keksineet enempää kirjoitettavaa (ihanaa kun voi vielä syyttää talvea kaikesta.) Jos mieleesi tulee mestarillinen keväthuoltovinkki niin jaa se ihmeessä kommenttiosioon, wink wink!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti